Ruokasammakko (syötävä sammakko)

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo). Ruokasammakko kuuluu vihersammakot (Pelophylax) lajiryhmään, joka on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Ruokasammakkoa eli syötävää sammakkoa (Pelophylax kl. esculentus) pidettiin aikaisemmin lajina (Rana esculenta), mutta nykyään sen tiedetään olevan mölysammakon ja pikkuvihersammakon hybridogeneettinen risteymämuoto. Hybridogeneesi tarkoittaa lisääntymissysteemiä, jossa kahden lajin risteymät pystyvät lisääntymään jomman kumman kantalajin kanssa, mutta eivät keskenään. Meioosissa ei tapahdu lainkaan rekombinaatiota, vaan toinen vanhempien kromosomistoista jää sukusolujen muodostuessa kokonaan pois. Risteymien sukusolut sisältävät tällöin vain jommankumman kantalajin kokonaisen kromosomiston, joka kulkeutuu klonaalisesti sukupolvesta toiseen. Hybridit lisääntyvät kantalajien yksilöiden kanssa, jolloin tuloksena on yksinomaan lisää hybridejä. Hybridien keskenään tuottamat jälkeläiset eivät ole elinkelpoisia. Ruokasammakko ei siis ole varsinainen laji, mistä johtuu sen tieteellisessä nimessä oleva lyhenne ”kl.”. Lyhenne tulee kreikan kielen sanasta ”klepton”, mikä viittaa siihen, että hybridogeneettiset sammakot kussakin sukupolvessa ”varastavat” jommaltakummalta kantalajilta yhden kromosomiston tuottaakseen seuraavan sukupolven. Ne siis tarvitsevat jompaa kumpaa kantalajia kyetäkseen lisääntymään. Suurimmassa osassa Eurooppaa, myös Baltian maissa, ruokasammakko elää samoilla alueilla kuin pikkuvihersammakko ja lisääntyy tämän kanssa. Populaatiot, joissa syötävä sammakko lisääntyy mölysammakon kanssa, ovat harvinaisempia, mutta niitä tunnetaan Itämeren alueella ainakin Puolan pohjoisrannikolta ja Bornholmista. Joissain ruokasammakoiden populaatioissa esiintyy triploideja yksilöitä, joilla on joko pikkuvihersammakon (LLR --tyyppi) tai mölysammakon (LRR --tyyppi) ylimääräinen kromosomisto. Triploidi yksilö toimittaa diploidin kanssa pariutuessaan kantalajin virkaa, ja näissä populaatioissa ruokasammakko pystyy lisääntymään ilman kumpaakaan kantalajia. Näin on nimenomaan Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joissa ruokasammakko on yleinen, mutta kumpikin kantalaji puuttuu.

Vihersammakoiden tarkka lajinmääritys on vaikeaa ja vaatii yleensä asiantuntijaa. Ulkoisilta tuntomerkeiltään sekä ääntelyltään ruokasammakko on mölysammakon ja pikkuvihersammakon välimuoto. Suomessa sammakot ovat yleensä väriltään enemmän tai vähemmän kirkkaan vihreitä ja tummatäpläisiä, mutta joissain yksilöissä on hyvinkin paljon ruskeaa väriä. Koiraan äänirakot ovat yleensä likaisenvalkoiset tai harmaat. Takaraajojen kantapäät ulottuvat suoraan eteenpäin ojennettuina yleensä selvästi silmien eteen, mutta harvoin kuononkärjen yli. Ruokasammakon ääntelylle on luonteenomaista nariseva ”kre-r-r-r-r-r-rek”, joka muistuttaa ääntä, joka syntyy vedettäessä puikolla kamman piikkejä. Triploidit yksilöt muistuttavat enemmän mölysammakkoa tai pikkuvihersammakkoa riippuen siitä, kumman lajin kromosomistoja on kaksi.

Ruokasammakon levinneisyys noudattaa pääsääntöisesti pikkuvihersammakon levinneisyyttä, lukuun ottamatta joitain pikkuvihersammakon erillisiä populaatioita, joista ruokasammakko puuttuu. Sen sijaan ruokasammakon yhtenäinen levinneisyysalue kattaa Tanskan ja Ruotsin Skånen, joista sekä pikkuvihersammakko että mölysammakko puuttuvat. Suomessa ruokasammakko havaittiin ensimmäisen kerran Turun Ruissalossa vuonna 2008. Vuoteen 2013 mennessä ruokasammakkoa oli tavattu noin 50 eri lammessa Turun seudulla Naantalista Paimioon ja Vahdolta Kaarinaan ulottuvalla alueella. Leviäminen näyttää tapahtuneen varsin nopeasti. Nykyään ruokasammakkoa tavataan laajalla alueella Varsinais-Suomessa, rajoittuen pohjoisessa Porin, etelässä Paimion ja idässä Marttilan seudulle. Suomessa pyydystettyjen ja tutkittujen yksilöiden morfologia viittaa siihen, että joukossa saattaisi olla sekä LRR --tyypin että LLR --tyypin triploideja yksilöitä, mutta tätä ei ole varmistettu lisätutkimuksin. Suomessa ruokasammakoiden populaatioista ei ole löydetty kummankaan kantalajin yksilöitä, mikä myös viittaa siihen, että mukana on triploideja yksilöitä. Suomea lähimmät triploideja yksilöitä sisältävät ruokasammakoiden populaatiot elävät tiettävästi Ruotsin Skånessa, Tanskan saarissa sekä Puolassa ja Pohjois-Saksassa. Ainakin Tanskassa tavataan yleisesti sekä triploidia LLR-- että LRR --tyyppiä yhdessä diploidin LR --tyypin kanssa. On mahdollista, että Suomen ruokasammakot ovat peräisin Itämeren eteläisimmistä osista, josta ne ovat kulkeutuneet Suomeen mahdollisesti laivaliikenteen tai muulla tavoin ihmisen mukana.

On olemassa vaara, että vihersammakot syrjäyttäisivät kotimaiset sammakot. Vihersammakot kutevat noin kuukauden myöhemmin kuin kotimaiset sammakot ja kotimaisten nuijapäiden kuoriutuessa syövät vihersammakot niitä. Vihersammakoista saattaa olla myös hyötyä, sillä ne syövät ihmisen kannalta haitallisia tuhohyönteisiä mahdollisesti enemmän kuin kotimaiset sammakot.

Ruokasammakon torjunta on haastavaa ja niiden poistaminen vesistöistä lähes mahdotonta aiheuttamatta haittaa muulle ekosysteemille. Tiedonlevitys vieraslajien haitallisuudesta on tärkeä ehkäisykeino, jotta laji ei pääsisi leviämään uusille alueille.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Sammakkolampi. Suomen sammakkoeläimet ja matelijat. Sammakkoeläimet. Vihersammakot.