Kaukasianmaksaruoho

Kaukasianmaksaruoho on yksi yleisimmin suomalaisissa puutarhoissa viljelyistä maksaruoholajeista. Se on matala, mattomaisia kasvustoja muodostava maanpeite- ja kivikkokasvi, jota käytetään myös viherkatoilla. Sen tiiviit kasvustot ja tehokas leviäminen aiheuttavat huolta siitä, että se voisi olla luonnossa haitallinen vieraslaji. Kaukasianmaksaruoho lisääntyy sekä suvullisesti siemenistä että suvuttomasti verson palasista tai varsien juurtuessa maahan. Se sopeutuu hyvin erilaisiin luonnonympäristöihin, kuten ranta-alueiden kallioille, avoimille karuille maille ja muihin valoisiin elinympäristöihin.

Kaukasianmaksaruoho on mehilehtinen, monivuotinen, mattomaisia kasvustoja muodostava kasvi. Se kasvaa 7–15 cm korkeaksi. Kohenevat versot, jotka lakastuvat vuosittain, juurtuvat helposti. Lehdet sijaitsevat varrella vastakkain ja ovat vihreitä, mutta paahteisella paikalla ne voivat muuttua punertavareunaisiksi. Lehdet ovat 1,5–3 cm pitkiä, soikeita – vinoneliömäisiä ja kapeatyvisiä tai lyhytruotisia. Ne ovat ripsilaitaisia ja kärjestä tylppähampaisia. 

Kaukasianmaksaruoho kukkii heinä–elokuussa. Kukinto on tuuhea tai harsu sarjamainen viuhko. Siinä on kolmesta viiteen haaraa ja 15–30 kukkaa. Teriö on viisilehtinen ja säteittäinen. Terälehdet ovat 8–12 mm pitkiä ja vaaleanpunaisia tai joillakin viljelylajikkeilla valkoisia tai tummanpunaisia. Verholehtiä on viisi, heteitä kymmenen ja emejä viisi. Tyvestään lyhyelti yhdislehtisestä emiöstä kehittyy tähtimäinen hedelmä (tuppilokota).  

Kaukasianmaksaruohon erottaa toisesta Suomessa mahdollisesti haitallisesta maksaruohosta, mongolianmaksaruohosta (Phedimus hybridus) lehtiasennosta ja kukkien väristä. Kaukasianmaksaruohosta poiketen mongolianmaksaruohon lehdet sijaitsevat kierteisesti eli varren nivelissä yksittäin ja kukinto on keltainen. Lehtiasento ja kukinnon väri erottavat kaukasianmaksaruohon myös useimmista Suomen luonnonvaraisista maksaruohoista.  

Kaukasianmaksaruoho on nimensä mukaisesti kotoisin Kaukasian alueelta. Siellä se kasvaa luonnossa varjoisilla, kosteilla kallionseinämillä ja vuoristoniityillä 1250–3000 metrin korkeudessa. Kaukasianmaksaruoho on kotiutunut laajalti Eurooppaan ja koilliseen Pohjois-Amerikkaan ja on osoittautunut haitalliseksi muun muassa Norjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa laji on ehdolla lisättäväksi kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon. Suomessa kaukasianmaksaruoho on paikoin tavattavissa viljelykarkulaisena tai tavallisemmin viljelyjäänteenä etenkin kiviaidoilla, piha- ja puistokallioilla ja kuivilla törmillä. Sitä on havaittu kaikkialla maassa Kainuuta ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, mutta vakiintuneena karkulaisena sitä pidetään kuitenkin vain aivan etelässä. 

Kaukasianmaksaruoho voi levittäytyä nopeasti kasvullisesti ja syrjäyttää muita lajeja, varsinkin pikkuisia kallioketokasveja. Sen lehdet voivat varjostaa myös kookkaampien kasvien taimia.  

Kaukasianmaksaruohon voi poistaa pieniltä alueilta käsin kitkemällä. Poistamisen yhteydessä on huolehdittava, ettei maahan jää juurtumiskykyisiä kasvin osia. Niittäminen ei auta kasvin hävittämisessä, sillä se kasvaa niin matalana, että se jää leikkuukorkeuden alapuolelle. Poistettavat kasvin osat on hävitettävä huolellisesti leviämisen estämiseksi. Puutarhajätteen luontoon vieminen voi johtaa kasvin leviämiseen, kun kasvinosat juurtuvat uudelleen. 

Puutarhan kaukasianmaksaruohojen säännöllinen tarkkailu ja nopea toiminta, mikäli lajin havaitaan levinneen puutarhan ulkopuolelle, ovat avainasemassa leviämisen estämisessä. 

Kaukasianmaksaruohon leviämistä puutarhasta luontoon voi estää suosimalla puutarhassa ja viherkatoilla muita, Suomessa luonnonvaraisia maksaruohoja, kuten esimerkiksi keltamaksaruohoa (Sedum acre), valkomaksaruohoa (Sedum album) ja särmämaksaruohoa (Sedum sexangulare)

Hart, H. & Bleij, B. 2003. Sedum. Teoksessa: Eggli, U. (toim.), Illustrated handbook of succulent plants: Crassulaceae. Berlin: Springer. s. 237–332. 

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T., & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio. 4. painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo. 656 s. 

Kaukasianmaksaruoho, esiintyminen. Laji. fi https://laji.fi/taxon/MX.38748/occurrence 

Solstad, H., Hegre, H., Alm, T., Fløistad, I.S., Pedersen, O., Schei, F.H., Vandvik, V., Vollering, J., Westergaard, K.B. & Skarpaas, O. 2023: Planter: Vurdering av gravbergknapp Phedimus spurius for Fastlands-Norge med havområder. Fremmedartslista 2023. Artsdatabanken. http://www.artsdatabanken.no/lister/fremmedartslista/2023/2903 

Naturvårdsverket. 2023. Frågor och svar om nationell förteckning. https://www.naturvardsverket.se/amnesomraden/invasiva-frammande-arter/aktuellt/nationell-forteckning-over-invasiva-frammande-arter/