Lännenpalsami

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Lännenpalsami on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Muiden palsamien (Impatiens) tavoin lännenpalsami on yksivuotinen mehevävartinen ruoho. Palsamien hedelmänä on litumainen kota, joka repeää kypsänä ja sinkoaa siemenet lähiympäristöön useiden metrien päähän. Palsamit uudistuvat ja leviävät vain siementen avulla. Niiden siementuotto on kuitenkin runsasta.

Lännenpalsami muistuttaa paljon kotoista alkuperäislajiamme lehtopalsamia (Impatiens noli-tangere). Kukinta-aikaan sen tunnistaa kuitenkin helposti punakeltaisista, selvästi ruskeanpunalaikkuisista, melko kookkaista (20–35 mm) kukista, joiden kannus on taipunut lähes eteenpäin suuntautuvaksi. Lehtopalsamin hieman isommat (30–40 mm) kukat ovat keltaiset, vain heikosti punapilkkuiset ja niiden kannus on taipunut selvästi vähemmän osoittaen usein alaspäin. Ennen kukkimista lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Molempien lajien lehdet ovat harvahampaisia, tosin lehtopalsamilla hampaita on hieman enemmän (10–16) kuin lännenpalsamilla (7–12).

Vierasta alkuperää olevilla rikkapalsamilla (I. parviflora) ja jättipalsamilla (I. glandulifera) lehdet ovat tiheähampaisia (20–45 hammasta). Rikka- ja jättipalsami ovat usein lähes haarattomia, kun lehtopalsami on yläosastaan hieman haarova. Lisäksi lännenpalsamin erottaa jätti- ja rikkapalsamista kukkien perusteella: jättipalsamilla suuret kukat (jopa 40 mm) ovat valkoiset, vaaleanpunaiset tai sinipunaiset ja rikkapalsamilla pienet (10–15 mm), vaaleankeltaiset.

Vertaile lännenpalsamia muihin vieraisiin palsameihin sekä alkuperäiseen lehtopalsamiin vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa lännenpalsamia kasvaa Etelä-Suomessa muutamin paikoin. Kasvia kylvettiin vuonna 1949 Lohjanjärveen laskevan puron varteen. Sittemmin se on levinnyt joka puolelle Lohjanjärven luhtiin ja ainakin yhden lähilammen rannoille. Edelleen se jatkaa levittäytymistään järven tulvarantojen lehdoissa ja kosteikoissa. Vuonna 2010 lännenpalsamia löytyi myös Itä-Helsingistä Vartiokylän ja Vuosaaren rajamailta, jossa sitä kasvaa muutamassa paikassa ulkoilutien varren ja muuntuneen tervalepikon laidan kostealla niityllä sekä ojanvarren kosteikossa. Lajista on tehty havaintoilmoituksia myös Tampereelta ja Nokialta Pyhäjärven rantamaisemista.

Lännenpalsami on myös voimakas kilpailija, joka kilpailee alkuperäisen rantakasvillisuuden kanssa. Sen haitallisuus on vielä kuitenkin vain paikallista, mutta laajemmalle levitessään siitä saattaa tulla merkittävämpi uhka alkuperäiselle ranta- ja kosteikkokasvillisuudelle.

Koska lännenpalsamia ei ole Suomessa vielä laajalti, on sen torjuminen tässä vaiheessa mahdollista ja kustannustehokasta. Olemassa olevat esiintymät on syytä hävittää.

Yksivuotisena kasvina lännenpalsami on melko helppo hävittää samoin menetelmin kuin sen tunnetumpi sukulainen jättipalsami (I. glandulifera). Koska palsamit uudistuvat vain siemenistä, perustuu kasvustojenkin hävittäminen siihen, että uusia siemeniä ei päästetä muodostumaan. Siemenistä suurin osa itää heti seuraavana vuonna. Pienet, muutamien neliömetrien laajuiset kasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois mahdollisimman varhain, mielellään jo kukinta-ajan alussa, mutta viimeistään ennen siementen kypsymistä. Hentojuuriset versot irtoavat maasta helposti, eikä erityisiä suojavarusteita tarvita. Kitkemisen teho voidaan varmistaa seuraavana vuonna. Jos siementäviä yksilöitä ei päästetä syntymään, häviävät kasvustot paikalta hyvinkin nopeasti. Kasvien pienet siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia kannattaa käsitellä huolellisesti. Laajojen kasvustojen hävittämistä kannattaa kokeilla niittämällä kasvit mahdollisimman alhaalta. Niiton jälkeen tulisi varmistaa, ettei paikalle jää pienikokoisia kukkivia yksilöitä.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Lännenpalsamin tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Lännenpalsamia ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää lännenpalsamin sekä sen siementen ja kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

EPPO: Impatiens capensis.

Krogerus, H. 1977. Impatiens capensis (Balsaminaceae) införd till Lojoområdet i sydvästra Finland. – Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 53: 99–100.

Kurtto, A. & Helynranta, L. 2011. Helsingin kasveja 6. Piperin puiston erikoisuudet ja lännenpalsami. – Lutukka 27: 52–57.

Luontoportti: Lännenpalsami (Impatiens capensis).