Mustapääetana

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Mustapääetana on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Mustapääetana voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Etanoihin liittyvän tautiriskin vuoksi ne voivat aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Maanomistajan tulee kohtuullisissa määrin huolehtia edellä mainitut kriteerit täyttävien haitalliseksi säädettyjen vieraslajien hävittämisestä ja leviämisen rajoittamisesta.

Mustapääetana elää luontaisella levinneisyysalueellaan metsissä, myös vuoriston metsäisillä alueilla lahokannoilla sekä kivien ja kaatuneiden puiden alla. Se viihtyy lehtimetsissä lehtien ja muun karikkeen alla. Laji saattaa suosia myös kosteita paikkoja vesistöjen läheisyydessä. Suomen ensimmäiset esiintymät ovat löytyneet puistoista ja puutarhoista. Mustapääetana talvehtii luultavimmin sekä aikuisena että munana. Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää. Suomessa laji on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.

Yleistä torjunnasta

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja kyky tuntea kipua. Eläinten hyvinvointilain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, joten mustapääetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Jos se ei ole mahdollista, ne pitää ensin tainnuttaa.

Infektioriskin vuoksi vältä suoraa kosketusta mustapääetanoihin ja niiden limaan. Käytä keräyksessä suojakäsineitä, ja pese kädet huolellisesti saippualla käsittelyn jälkeen. Torjunnassa käytettävät työvälineet, kuten ämpäri, pihdit ja siivilä, suositellaan varattavan yksinomaan tähän tarkoitukseen.

Jäteasemien ohjeistuksen mukaan haitallisia vieraslajeja sisältävä jäte hävitetään sekajätteenä.

Mustapääetanan tärkein tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuvat, mustat pää, tuntosarvet ja kaula. Etanan pituus on enimmillään 40–50 mm. Vartalon väritys voi vaihdella likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen. Vanhat yksilöt ovat nuoria tummempia. Pään takaa alkavan kilven takaosa etanan keskivaiheilla on yleensä vaalean rusehtava, erottuen lajityypillisesti muuta vartaloa vaaleampana. Kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuviointi. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Takapään kärjestä alkava, joskus melko heikosti erottuva selkäharjanne on lyhyt (vain ¼ - ⅓ etanan pituudesta). Jalka on alapuolelta tasaisen vaalea. Etanan erittämä lima on kirkasta ja väritöntä.

Meillä luontaisesti esiintyvällä ukkoetanalla on yleisempien, tummien yksilöiden lisäksi myös vaalean harmaita tai vaalean ruskeita värimuotoja. Ukkoetanalla on selkäpuolellaan erittäin vahva, pitkä ja terävä harjanne, joka ulottuu noin 2/3 häntäpäästä eteenpäin. Sen sijaan mustapääetanan selkäharja on heikko ja se ulottuu yleensä häntäpäästä enintään noin 1/3 selän pituudelle. Vaaleilla ukkoetanoilla on lisäksi yleensä mustia tai tummia kuviointeja selässä ja kyljillä. Ukkoetanalla on myös alapuolella, anturassaan pitkittäinen, leveä vaalea raita tummalla pohjalla.  

Lue lisää mustapääetanan erottamisesta muista etanalajeista etanoiden tunnistuskaaviosta.

Mustapääetana esiintyy luontaisesti Kaukasuksen alueella, Krimillä, Koillis-Turkissa ja Luoteis-Iranissa. Laji on levinnyt Suomeen ihmistoiminnan mukana tahattomasti todennäköisesti tuontikasvien ja -taimimateriaalin mukana. Laji leviää edelleen Suomessa tahattomasti ihmistoiminnan mukana uusille alueille. Se laajentaa elinaluettaan myös luontaisesti leviämällä.

Laji on löydetty 2010-luvulla vieraslajina ainakin Virosta, Latviasta, Saksasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä (Moskovan, Novgorodin ja Tverin alueilta). Vuonna 2019 laji löytyi ensimmäisen kerran myös Ruotsista. Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2018 Sipoosta kotipuutarhasta, vaikkakin laji varmistui vasta vuonna 2019 Helsingistä arboretumista tehdyn havainnon tutkinnan yhteydessä. Nykyisellään laji on vakiintunut eli muodostanut elinkykyisen populaation Suomessa. Tällä hetkellä tiedossa on noin 15–20 lajin esiintymää Suomessa. Laji kykenee levittäytymään tehokkaasti ja on jo muodostanut useille alueille tiheitä kantoja.

Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää, ja havaintoja on tehty myöhään syksyyn. Suomessa lajia on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Ilmastonmuutos edesauttaa lajin menestymistä ja runsastumista.

Mustapääetana on levittäytynyt vasta viime vuosina Skandinaviaan ja pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Tämän vuoksi tietoa sen ekologiasta ja vaikutuksista pohjoisella levinneisyysalueilla on kertynyt vasta vähän. Vaikka tutkimustietoa mustapääetanan haitoista alkuperäislajistolle ja luonnon monimuotoisuudelle ei toistaiseksi juurikaan ole, haitat ovat etanoiden runsaslukuisuuden vuoksi todennäköisiä. Mustapääetana saattaa muodostaa merkittävän uhan muulle lajistolle erityisesti suosimissaan tuoreissa lehdoissa ja muissa luontotyypeissä vesistöjen äärellä.

Mustapääetanan leviämistavat ja haitat ovat samanlaisia kuin espanjansiruetanalla ja siksi mustapääetanaan tulisi suhtautua samoin kuin espanjansiruetanaan. Molemmat lajit ovat erittäin runsaslukuisina esiintyviä, tehokkaasti lisääntyviä ja levittäytyviä vieraslajeja, joiden on todettu aiheuttavan haittaa myös ihmisille sekä satovahinkoja puutarha- ja peltoviljelylle. Lisäksi mustapääetanan erittämä lima voi sisältää haitallisia bakteereita, kuten Listeria ja E. coli, jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Mustapääetanan esiintymiä on toistaiseksi vielä rajallinen määrä Suomessa ja lajin leviäminen on pyrittävä nopeasti estämään tehokkailla torjuntatoimilla.

Yksinkertaisin tapa torjua ja vähentää mustapääetanoita on poistaa ne keräämällä.  

Passiivisessa pyydystämisessä etanat houkutellaan miedosti alkoholipitoiseen nesteeseen, jossa ne taintuvat ja hukkuvat.

Etanoiden torjuntaan on saatavilla rautafosfaatti- ja ferripyrofosfaattivalmisteita sekä biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja kuluttajakäyttöön (Kemidigin kasvinsuojeluainerekisteri). Torjuntavalmisteita käytettäessä on ehdottomasti noudatettava käyttöohjeita. Rautafosfaatti tehoaa etanoihin ja kotiloihin ilman merkittävää haittaa muulle ympäristölle ohjeiden mukaisesti käytettynä.

Lopettaminen

Tehokas ja nopea etanan lopetuskeino on pään murskaaminen kovaa alustaa vasten esim. kivellä riittävällä voimalla tai voimakkaasti kengällä tallaamalla, jolloin pään hermorengas tuhoutuu. Suojaudu roiskeilta esimerkiksi suojamaskia käyttämällä.

Tehokas lopetustapa on kaataa etanoiden päälle runsaasti kiehuvan kuumaa vettä (vähintään kaksin-kolminkertainen määrä etanoiden määrään nähden). Noudata varovaisuutta kuumaa vettä käsitellessäsi. Etanat kerätään esim. maitopurkin tai ämpärin pohjalle (enintään noin kolmasosa astian tilavuudesta). Astia asetetaan alustalle, joka kestää likaantumista ja kuumaa vettä, ja täytetään kiehuvan kuumalla vedellä. Kun etanat ovat kuolleet, vesi siivilöidään pois.

Muilla tavoilla lopetettaessa etanat tulee tainnuttaa alla olevien ohjeiden mukaan ennen lopetusta. Kaksivaiheisen käsittelyn tainnutuksen voi tehdä miedolla alkoholilla tai kylmäkäsittelyllä. Taintuneet etanat lopetetaan joko pakastamalla, vahvassa alkoholissa tai edellä mainitun ohjeen mukaan kuumakäsittelyllä.

Suurempien etanamäärien kohdalla kylmätainnuttaminen ja pakastaminen ovat tehokas lopetustapa. Etanoiden aktiivisuus lakkaa, kun lämpötila laskee noin + 3–5 °C tuntumaan, jolloin ne käytännössä taintuvat kylmästä. Varsinainen lopetus tehdään pitämällä etanat pakkaslämpötilassa alle -18 °C. Pakkaa kerätyt etanat esimerkiksi pestyyn ja suljettuun maitopurkkiin, ja kääri pakkaus kertaalleen muoviin. Jäähdytä pakkaus jääkaapissa muutama tunti ennen asettamista pakastimeen vähintään kahdeksi vuorokaudeksi.

Etanat voi tainnuttaa myös miedossa (4–5 %) alkoholiliuoksessa, kuten oluessa tai hiiva-sokeriliuoksessa, ja lopettaa pakastamalla tai vahvassa alkoholissa (esimerkiksi denaturoitu sprii, etanolipitoisuus yli 70 %). Vahva alkoholi on syttymisherkkää ja luokitellaan siksi vaaralliseksi jätteeksi, ja se tulee hävittää alkuperäisessä pakkauksessaan vaarallisen jätteen keräykseen. Kuolleet etanat tulee siivilöidä erilleen alkoholipitoisesta nesteestä.

Etanoiden lopettamiseen ei saa käyttää 10 % väkiviinaetikkaliuosta, suolaa tai muita heikosti ja hitaasti tehoavia myrkkyjä. Etanoita ei myöskään saa haudata elävältä, eikä leikata poikittain, sillä silloin etupää voi jäädä henkiin. 

Mustapääetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. 

 Jos alueelta on tavattu mustapääetanoita, kannattaa hyötypuutarhan nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus pitää matalana ja siistinä, ja lehti- ja risukasat on hyvä poistaa. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan, eikä etanoille jää talvehtimispaikkoja.

Omalla kiinteistöllä kuolleet etanat voi haudata syvälle maahan tai kompostoida suljetussa lämpökompostorissa, jonne lajitoverit eivät pääse syömään kuolleita yksilöitä.

Etanat voivat talvehtia avoimissa komposteissa tai aumoissa. Pahoin mustapääetanan valtaamilla alueilla on syytä välttää avokomposteja. Olemassa olevia avokomposteja kannattaa aktiivisesti hoitaa, jotta kompostoituminen on tehokasta ja mustapääetanalle on tarjolla mahdollisimman vähän talvehtimispaikkoja ja ravintoa. Suljetussa lämpökompostorissa etanat eivät viihdy. Käytä valmis kompostimulta aina paikan päällä, jotta etanoita ei leviä kuljetuksen mukana. 

Taajamissa kuolleet etanat kuten muu haitallisia vieraslajeja sisältävä jäte on jäteasemien ohjeistuksen mukaisesti syytä toimittaa tiiviisti muovipussiin pakattuna sekajätekeräykseen. Pakkaa kerätyt etanat esimerkiksi pestyyn ja suljettuun maitopurkkiin, ja kääri pakkaus kertaalleen muoviin. Talkoojätteen hävittämistä varten ole yhteydessä oman alueen jätehuoltoon ja tarkista miten jäte tulee kerätä, pakata ja hävittää.

Mustapääetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille ja ympäröiviin luonnonmetsiin.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää mustapääetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana. Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee myös vieraslajietanoita.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Etanoiden tunnistuskaavio. Luke 2023, päivitetty 2026. 

AnimalBase: Species summary for Krynickillus melanocephalus.

Artfakta från SLU Artdatabanken: Svarthuvad snigel Krynickillus melanocephalus.

Dreijers, E., Stalažs, A., Pilāte, D. & Jakubāne, I. 2017. The first notes on damage in horticulture made by Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Gastropoda: Agriolimacidae) in Latvia.  Zinātnaski parktiskā konference "LĪDZVAROTA LAUKSAIMNECĪBA” 23.02.2017., LLU, Jelgava, Latvija: 154-157.

GBIF: Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851. 

Könönen,K.,  Ormio,H., Nyfors,E., Luoto,H., Luoto, L.,  Albrecht, A. & Liukko, U.-M. 2020. Uusi vieraslaji mustapääetana Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Agriolimacidae) on levinnyt Suomeen. Sahlbergia 26.1-2 (2020), 18-20.

Naturvårdsverket: Svarthuvad snigel (Krynickillus melanocephalus). 

Ostrovsky, A. 2017. New records of synanthropic species of slugs Limacus flavus (Linnaeus 1758) and Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Stylommatophora) in Belarus. Ruthenica 14:155-158.