Mustapääetana

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Mustapääetana on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Nykytutkimuksen mukaan mustapääetana voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi niihin liittyvän tautiriskin vuoksi ne voivat myös aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Siksi kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee mustapääetanaa. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. 

Mustapääetanan tärkein tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuvat, mustat pää, tuntosarvet ja kaula. Etanan pituus on enimmillään 40–50 mm. Vartalon väritys voi vaihdella likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen. Vanhat yksilöt ovat nuoria tummempia. Pään takaa alkavan kilven takaosa etanan keskivaiheilla on yleensä vaalean rusehtava, erottuen lajityypillisesti muuta vartaloa vaaleampana. Kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuviointi. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Takapään kärjestä alkava, joskus melko heikosti erottuva selkäharjanne on lyhyt (vain ¼ - ⅓ etanan pituudesta). Jalka on alapuolelta tasaisen vaalea. Etanan erittämä lima on kirkasta ja väritöntä.

Meillä luontaisesti esiintyvällä ukkoetanalla on yleisempien, tummien yksilöiden lisäksi myös vaalean harmaita tai vaalean ruskeita värimuotoja. Ukkoetanalla on selkäpuolellaan erittäin vahva, pitkä ja terävä harjanne, joka ulottuu noin 2/3 häntäpäästä eteenpäin. Sen sijaan mustapääetanan selkäharja on heikko ja se ulottuu yleensä häntäpäästä enintään noin 1/3 selän pituudelle. Vaaleilla ukkoetanalla on lisäksi yleensä mustia tai tummia kuviointeja selässä ja kyljillä. Ukkoetanalla on myös alapuolella, anturassaan pitkittäinen, leveä vaalea raita tummalla pohjalla.  

Lue lisää mustapääetanan erottamisesta muista etanalajeista etanoiden tunnistuskaaviosta.

Laji esiintyy luontaisesti Kaukasuksen alueella, Krimillä, Koillis-Turkissa ja Luoteis-Iranissa. Se on löydetty 2010-luvulla vieraslajina ainakin Virosta, Latviasta, Saksasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä (Moskovan, Novgorodin ja Tverin alueilta). Vuonna 2019 laji löytyi ensimmäisen kerran myös Ruotsista. Suomessa ensimmäiset havainnot ovat jo vuodelta 2018 Sipoosta kotipuutarhasta. Laji varmistui kuitenkin vasta 2019 Helsingistä arboretumista tehdyn havainnon tutkinnan yhteydessä.

Mustapääetana elää luontaisella levinneisyysalueellaan metsissä, myös vuoriston metsäisillä alueilla lahokannoilla sekä kivien ja kaatuneiden puiden alla. Se viihtyy lehtimetsissä lehtien ja muun karikkeen alla. Laji saattaa suosia myös kosteita paikkoja vesistöjen läheisyydessä. Suomen esiintymät ovat löytyneet puistosta (arboretum) ja puutarhasta. Mustapääetana talvehtii luultavimmin sekä aikuisena että munana. Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää. Suomessa laji on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.

Mustapääetana on levittäytynyt vasta viime vuosina Skandinaviaan ja pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Tästä johtuen tietoa sen ekologiasta ja vaikutuksista pohjoisella levinneisyysalueilla on kertynyt vasta vähän. Vaikka tutkimustietoa mustapääetanan haitoista alkuperäislajistolle ja luonnon monimuotoisuudelle ei toistaiseksi juurikaan ole, haitat ovat etanoiden runsaslukuisuuden vuoksi todennäköisiä. Mustapääetana saattaa muodostaa merkittävän uhan muulle lajistolle erityisesti suosimissaan tuoreissa lehdoissa ja muissa luontotyypeissä vesistöjen äärellä. Mustapääetanan leviämistavat ja haitat ovat samanlaisia kuin espanjansiruetanalla ja siksi mustapääetanaan tulisi suhtautua samoin kuin espanjansiruetanaan. Molemmat lajit ovat erittäin runsaslukuisina esiintyviä, tehokkaasti lisääntyviä ja levittäytyviä vieraslajeja, joiden on todettu aiheuttavan haittaa myös ihmisille sekä satovahinkoja puutarha- ja peltoviljelylle. Mustapääetanaesiintymiä on toistaiseksi vielä rajallinen määrä Suomessa ja lajin leviäminen on pyrittävä nopeasti estämään tehokkailla torjuntatoimilla.

 Useimmissa tapauksissa etanan leviämistä on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja luultavasti kyky tuntea kipua. Koska eläinsuojelulain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, mustapääetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Tehokkaita ja suositeltavia lopetustapoja ovat etanan pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki tai etanan pään murskaaminen riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla niin, että isku on mahdollisimman tehokas.  Suositeltava tapa on myös etanan tainnutus miedossa (5 %) ja lopetus vahvassa alkoholiliuoksessa (esimerkiksi denaturoitu sprii, etanolipitoisuus yli 80 %). Etanoita voi lopettaa myös rapujen tapaan pudottamalla ne yksitellen kiehuvaan veteen, jolloin veden tulee kiehua voimakkaasti koko ajan. Vaihtoehtoisesti voi etanoiden päälle kaataa runsaasti (vähintään kaksinkertainen määrä) kiehuvaa vettä. Etanoiden lopettamiseen on käytetty myös 10 % väkiviinaetikkaliuosta tai pakastamista, mutta niitä ei suositella käytettäväksi. Suolaa tai muita heikosti tehoavia myrkkyjä ei tule käyttää. Etanoita ei myöskään saa haudata elävältä, eikä leikata poikittain, sillä silloin etupää voi jäädä henkiin. Kuolleet etanat on syytä toimittaa hyvin pakattuna sekajätteen mukana poltettavaksi.

Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveilta viljelysmailla, puutarhassa ja kasvihuoneessa on saatavilla rautafosfaattivalmisteita ja biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja myös kuluttajakäyttöön.

Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi paikan päällä. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle. Alueella on syytä käyttää myös rautafosfaattivalmistetta.

Mustapääetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita.

Jos alueelta on tavattu mustapääetanaa, nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä poistaa, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja.

Kompostin päälle ripotellaan kalkkia, joka imee etanoista veden. Kompostin kalkitseminen on syytä rajoittaa vain mustapääetanan torjuntaan, sillä kalkki haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa. Avokomposteja on myös syytä välttää. 

Mustapääetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää mustapääetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

AnimalBase: Species summary for Krynickillus melanocephalus.

Artfakta från SLU Artdatabanken: Svarthuvad snigel Krynickillus melanocephalus.

Dreijers, E., Stalažs, A., Pilāte, D. & Jakubāne, I. 2017. The first notes on damage in horticulture made by Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Gastropoda: Agriolimacidae) in Latvia.  Zinātnaski parktiskā konference "LĪDZVAROTA LAUKSAIMNECĪBA” 23.02.2017., LLU, Jelgava, Latvija: 154-157.

GBIF: Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851. 

Etanoiden tunnistuskaavio. Luke 2023.

Könönen,K.,  Ormio,H., Nyfors,E., Luoto,H., Luoto, L.,  Albrecht, A. & Liukko, U.-M. 2020. Uusi vieraslaji mustapääetana Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Agriolimacidae) on levinnyt Suomeen. Sahlbergia 26.1-2 (2020), 18-20.

Naturvårdsverket: Svarthuvad snigel (Krynickillus melanocephalus). 

Ostrovsky, A. 2017. New records of synanthropic species of slugs Limacus flavus (Linnaeus 1758) and Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Stylommatophora) in Belarus. Ruthenica 14:155-158.