Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus)

Mustapääetana
(Krynickillus melanocephalus)

Lajin vakiintuneisuus: Satunnainen

Uusi vieraslaji

Ilmoita havainto

Kuva: Katriina Könönen, SYKE, ©
Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus) - Katriina Könönen, SYKE, ©
Kuva: Ulla-Maija Liukko, SYKE, CC-BY-NC-SA-4.0
Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus) - Ulla-Maija Liukko, SYKE, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Lauri Urho, ©
Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus) - Lauri Urho, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Nilviäiset (Mollusca)
          • Kotilot (Gastropoda)
            • Heterobranchia
              • Keuhkokotilot (Pulmonata)
                • Maakeuhkokotilot (Stylommatophora)
                  • Peltoetanat (Agriolimacidae)
                    • Krynickillus
Kuva: Katriina Könönen, SYKE, ©
Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus) - Katriina Könönen, SYKE, ©

Luonnehdinta

Mustapääetanan tärkein tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuvat, mustat pää, tuntosarvet ja kaula. Etanan pituus on enimmillään 40–50 mm. Vartalon väritys voi vaihdella likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen. Vanhat yksilöt ovat nuoria tummempia. Pään takaa alkavan kilven takaosa etanan keskivaiheilla on yleensä vaalean rusehtava, erottuen lajityypillisesti muuta vartaloa vaaleampana. Kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuviointi. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Takapään kärjestä alkava, joskus melko heikosti erottuva selkäharjanne on lyhyt (vain ¼ - ⅓ etanan pituudesta). Jalka on alapuolelta tasaisen vaalea. Etanan erittämä lima on kirkasta ja väritöntä.

 Laji elää luontaisella levinneisyysalueellaan metsissä, myös vuoriston metsäisillä alueilla lahokannoilla sekä kivien ja kaatuneiden puiden alla. Viihtyy lehtimetsissä lehtien ja muun karikkeen alla. Laji saattaa myös suosia kosteita paikkoja vesistöjen läheisyydessä. Suomen esiintymät ovat löytyneet puistosta (arboretum) ja puutarhasta. Talvehtii luultavimmin sekä aikuisena että munana. Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää. Suomessa laji on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.

Alkuperä ja levinneisyys

Laji esiintyy luontaisesti Kaukasuksen alueella, Krimillä, Koillis-Turkissa ja Luoteis-Iranissa. Se on löydetty 2010-luvulla  vieraslajina ainakin Virosta, Latviasta, Saksasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä (Moskovan, Novgorodin ja Tverskajan Oblastit). Laji löytyi  vuonna 2019 ensimmäisen kerran myös Ruotsista. Suomen ensimmäiset havainnot on tehty Sipoosta kotipuutarhasta ja Helsingistä arboretumista. Sipoosta lajia löydettiin jo vuonna 2018, mutta laji varmistui vasta 2019 Helsingin havainnon tutkinnan yhteydessä.

Haitat

Laji on aktiivinen liikkuja ja voi esiintyä runsaslukuisena. Lajin on havaittu leviävän ainakin siirrettyjen tuontitaimien ja vihannesten mukana. Laji on potentiaalinen uusi puutarhatuholainen. Mahdollisista haitoista Suomen luontaiselle lajistolle ei ole tietoa.

Torjunta

Yksinkertaisin torjuntakeino kotipuutarhoissa on etanoiden kerääminen ja tappaminen pudottamalla kiehuvaan veteen tai etikkaliuokseen. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata syvälle maahan. Kemialliseen torjuntaan soveltuvat rautafosfaatti-valmisteet. Katso myös espanjansiruetanan torjuntaohjeet

Mitä minä voin tehdä

Lajin mahdollista esiintymistä on syytä tarkkailla, jos olet tuonut taimia lähialueelta (Baltia, Ruotsi).

Vältä paakkutaimien ja avojuuristen taimien tuontia, sillä niiden mukana voi tulla etanan munia. Älä siirrä kasveja, maa-ainesta, lehtikasoja tai kompostia etanan esiintymisalueilta muualle. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

 Ilmoita mahdollisesta havainnosta vieraslajiportaaliin vieraslajit.fi ja mikäli mahdollista liitä mukaan valokuva, jossa näkyy etanan oikea kylki ja hengitysaukko.

Lisätiedot

AnimalBase

 http://www.animalbase.uni-goettingen.de/zooweb/servlet/AnimalBase/home/species?id=3113

GBIF

https://www.gbif.org/species/4567721

 

Artem Ostrovsky 2017: New records of synanthropic species of slugs Limacus flavus (Linnaeus 1758) and Krynickillus melanocephalus Kaleniczenko, 1851 (Mollusca, Gastropoda, Stylommatophora) in Belarus. Ruthenica 14:155-158.

 

Latvian etanoista artikkeli

https://llufb.llu.lv/conference/lidzsvar_lauksaim/2017/Latvia-lidzsvarota-lauksaimnieciba2017-154-157.pdf

Kuvauksen laatijat

Ulla-Maija Liukko ja Katriina Könönen SYKE