Suomen rannikolle levinneistä uusista mereisistä vieraslajeista kaivataan havaintoja

Itämereen ja Suomenkin rannikolle on levinnyt laivaliikenteen mukana muualta maailmasta edelleen uusia selkärangattomia eläinlajeja. Itämeren lajisto on tunnettu kattavasti jo pitkään, joten uudet lajit ovat todennetusti vastikään saapuneita. Viimeisimmät uudet lajit kuuluvat ovat kotiloihin, äyriäisiin ja monisukasmatoihin. Kaikki lisääntyvät ja kykenevät runsastumaan Itämeressä. Lajit ovat ihmiselle harmittomia mutta niiden vaikutusta Itämeren alkuperäislajistoon ei tunneta.

Itäisellä Suomenlahdella on tavattu vuodesta 2013 lähtien paikoitellen runsaasti uudenlaisia pieniä kotiloita. Ne kuuluvat huonosti tunnettuun Murchisonellidae-heimoon. Korkeimmat, kallio- ja kivipinnoilta havaitut kotilotiheydet ovat olleet jopa muutamia tuhansia yksilöitä neliömetrillä. Kotilot ovat kooltaan vain 2-4 millin pituisia. Itäisen Suomenlahden lisäksi lajia on havaittu vain Hollannissa, josta sitä löytyi vuonna 2016. Tukholman Naturhistoriska riksmuseetin Murchisonellidae-heimoon erikoistunut tutkija Anders Warèn on vahvistanut, että kyseessä on tieteelle uusi, aiemmin kuvaamaton laji. Varsinaista muodollista lajinkuvausta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Turun merialueen pohjaeläintarkkailussa saatiin vuonna 2014 saaliiksi noin 1,5 senttimetrin pituisia viuhkamatoihin kuuluvia monisukasmatoja. Sama laji oli levittäytynyt jo muutamaa vuotta aiemmin Pärnunlahdelle ja esiintyy siellä suurina tiheyksinä. Lajia ei ole tunnettu Itämerestä aiemmin ja sen todettiin tarkemmissa tutkimuksissa olevan tieteelle uusi, kirjoviuhkamato Laonome xeprovala. Kirjoviuhkamadot elävät enintään noin 10 metrin syvyydessä etenkin savi-, lieju- ja hiekkapohjilla. Madot suodattavat ravinnokseen hienojakoista eloperäistä ainesta vedestä ja pohjan läheltä. Tiheydet ovat olleet suurimmillaan noin 300 yksilöä neliömetrillä.

Saksisiiraksi nimettyjä, enintään kolmen millimetrin pituisia uusia äyriäisiä löytyi ensi kerran Inkoon edustalta vuonna 2016.  Laji on kertynyt Rauman ja Loviisan väliseltä merialueelta, mutta havainnot ovat koskeneet tähän mennessä yksittäisiä eläimiä. Sinelobus vanhaareni on tieteelle uusi laji, jota on havaittu Euroopan vesillä vuodesta 2006, Itämeressä vuodesta 2010. Saksisiira elää ensisijaisesti kiinteille alustoille rakentamassaan sedimenttiputkessa, mutta viihtyy myös hiekka- ja liejupohjilla.

Uusia lajeja voi etsiä rannoilta, esimerkiksi hiekalta, rantakiviltä tai soralta huuhtelemalla pohja-ainesta hyvin tiheäsilmäisessä haavissa tai suoraan vatiin tai muuhun astiaan, tai raaputtamalla veneenpohjista tai muilta kovilta pinnoilta. Tähän mennessä havainnot ovat kertyneet meren tilan tai monimuotoisuuden seurannoista. Eläimet kannattaa valokuvata vaaleassa astiassa, vedenpinnan alla mahdollisimman läheltä hyvässä valossa. Löydöistä tai epäillyistä havainnoista on hyvä ilmoittaa vieraslajiportaalissa valokuva mukaan liitettynä. Tuntemattoman mereisen vieraslajin voi ilmoittaa valokuvan kera kalahavainnot.fi-sivuston kautta.

Valokuvassa murtovesikotilo, kuvaaja Katriina Könönen

Kuva: