Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)

Täplärapu
(Pacifastacus leniusculus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: David Perez, David Perez / Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) - David Perez, David Perez / Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Kuoriäyriäiset (Malacostraca)
              • Eumalacostraca
                • Eucarida
                  • Kymmenjalkaiset (Decapoda)
                    • Astacidea
                      • Ravut (Astacoidea)
                        • Astacidae
                          • Pacifastacus
Kuva: Jouni Tulonen, ©
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) - Jouni Tulonen, ©

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Täpläravut liikkuvat jokirapua selvästi rohkeammin myös valoisaan aikaan. Elinvaatimuksiltaan täplärapu on melko joustava. Se viihtyy laajalla lämpötila-alueella ja selviää myös murtovedessä. Täplärapu kasvaa hyvin kylmässäkin vedessä, mutta se on jokirapua heikommin sopeutunut meillä usein tapahtuvaan nopeaan vesien jäähtymiseen syksyllä rapujen parittelu- ja muninta-aikaan. Tämä rajoittaa lajin elinmahdollisuuksia pohjoisessa ja nopeille lämpötilamuutoksille alttiissa matalissa pienvesissä. Myöskään humuspitoisiin ja happamiin vesiin se ei näytä sopeutuvan yhtä hyvin kuin jokirapu.

Täpläravulle ihanteellisimpia ovat suuret, kivikkoiset tai kiinteäpohjaiset järvet, joissa se elää ja laiduntaa varsin syvälläkin. Suurimmat Suomessa pyydetyt yksilöt ovat olleet noin 20 cm mittaisia, mutta yleensä yli 12 cm yksilöitä saadaan vähän. Voivat elää jopa 20 vuotiaiksi.

Täplärapukannat ovat lähes aina rapuruton infektoimia (PsI-tyyppi). Tutkimuksissa on 2000-luvulla osoitettu, että täplärapukin kärsii ja voi kuolla rapuruttoon. Suomessa ja Ruotsissa on havaittu täplärapukantojen romahduksia mm. rapuruton ja ympäristöstressin vuoksi. Täpläravulta on löydetty myös uusi tauti, pyrstöjalkatauti, joka voi estää täplärapunaaraan lisääntymisen.

Eurooppalaisia nimiä: signal kräfta, signal crayfish, signalkrebs, écrevisse de californie, l´écrevisse signal, cangrejo senjal, californische rivierkreeft

Amerikkalaisia nimiä: signal crayfish, Pacific crayfish, Californian crayfish

Tunnistaminen

Täplärapu muistuttaa jokirapua, mutta sillä on suuremmat ja pulleammat sakset ja kuoren väritys on yleensä vaalea, päältä ruskean ja oliivin vihreän sävyinen. Jokirapu sen sijaan on useimmiten varsin tumman ruskea tai toisinaan sinertävä. Etenkin saksen täplässä ja saksiraajojen alapinnoilla täpläravuilla on yleensä myös sinisen ja turkoosin sävyjä. Saksien alapinnat ovat yleensä kirkkaan punaiset, hieman keltaoranssiin vivahtavat. Jokiravulla ne ovat yleensä likaisemman punaiset sisältäen ruskeita sävyjä. Täpläravun kuori on sileä, nuorilla yksilöillä jopa liukkaan tuntuinen. Jokiravulla kuori taasen on pienten nystermien peittämä ja hieman karhean tuntuinen. Väritys ja saksien koko kuitenkin vaihtelee eri vesien ja myös yksilöiden välillä.

Varmin tuntomerkki on jokiravulla kaulauurteen takana kummallakin kyljellä sormin tuntuva rivi teräviä nystermiä, mitkä puuttuvat täpläravulta. Täplärapu on saanut nimensä saksen hangassa olevasta vaaleasta laikusta, mutta laikku saattaa olla varsin huomaamaton ja joskus puuttua kokonaan.

Alkuperä ja levinneisyys

Täplärapu on peräisin USA:n luoteisosasta ja Kanadan lounaisosasta Brittiläisestä Kolumbiasta. Sitä on istutettu myös Kalifornian, Nevadan ja Utahin vesiin sekä Japaniin ja ainakin 24 maan alueella Euroopassa.

Täplärapu on Euroopassa laajimmalle levinnyt vieras rapulaji. Ruotsiin ja samalla Euroopan mantereelle täplärapuja tuotiin ensi kerran vuonna 1959 Kaliforniasta tarkoituksena tutkia voisiko se korvata rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa. Suomessa täplärapuja istutettiin koevesiin ensi kerran vuonna 1967. Laajemmat kotiutusistutukset alkoivat 1980-luvulla ja 2010-luvulla ne ovat jo selvästi vähentyneet. Suomessa täpläravun laajimmat yhtenäiset esiintymät ovat Kokemäenjoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöjen eteläosissa. Populaatioita on lisäksi saarekkeina muualla maamme etelä- ja keskiosissa. Järvi-Suomen avoimia vaellusesteettömiä vesireittejä myöten täpläravulla on mahdollisuus istutusten jälkeen levittäytyä laajemmalle, mikäli olosuhteet ovat muuten lajille suotuisat.

Täpläravun kotiutuksen mukana Eurooppaan tuotiin myös PsI-tyypin rapurutto, joka on eurooppalaisille ravuille vaarallisempi kuin As-tyypin rapurutto. On ilmeistä, että tuolloin tuotiin täplärapujen mukana myös muita leväsieniä, jotka ovat olleet täpläravun loisia sen alkuperäisellä levinneisyysalueella Pohjois-Amerikassa.

Haitat

Täplärapu kaventaa alkuperäisen jokiravun elinmahdollisuuksia kilpailulla sekä etenkin levittämällä ja ylläpitämällä rapuruttoa. Täplärapu on useimmiten rapuruton kantaja (PsI-tyyppi). Täpläravun leviäminen johtaa jokiravun elinpiirin kaventumiseen. Täpläravun on sanottu kaivamisellaan vaikuttavan esimerkiksi jokipenkkoihin tai altaiden rakenteisiin, mutta enimmäkseen laji esiintyy meillä kovapohjaisilla alueilla järvissä hakien suojapaikkansa kivikoista eikä mainittavia kaivuuhaittoja ole toistaiseksi esiintynyt. Ravut voivat myös hankaloittaa verkkokalastusta. Toistaiseksi merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalakantoihin tai muuhun vesieliöstöön ei ole havaittu, mutta tihentyessään ja levittäytyessään täpläravut voivat ainakin paikallisesti heikentää etenkin hidasliikkeisten pohjaeläinten kantoja, uposkasvien kasvustoja ja kalojen lisääntymistulosta.

Hyödyt

Talouden ja virkistyksen kannalta täplärapu on hyödyllinen. Sitä on enimmäkseen istutettu vesiin, joista jokirapu on rapuruton seurauksena ollut pysyvästi poissa tai harvalukuisena täysin tuottamaton. Entisiin jokirapuvesiin kotiutettu täplärapu on voinut palauttaa ja pitää yllä suomalaista ravustus- ja rapukulttuuria. Saaliiden kasvu 2000-luvulla on ollut merkittävä. Taloudellisesti kyseessä on yksi tärkeimmistä sisävesikalatalouden hyötylajeista ja se korvaa osaltaan äyriäisten tuontia ulkomailta. Suomessa täplärapusaalis on vaihdellut 2000-luvun alun vajaasta miljoonasta vuoden 2009 lähes 8 miljoonaan yksilöön.

Torjunta

Täplärapukantojen hallinta ja leviämisen ehkäiseminen

Täpläravun hävittämiskeinoja on jonkun verran tutkittu, mutta lajille erityistä, muiden vesieliöiden suhteen vaaratonta hävittämiskeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt. Tärkein keino vähentää täpläravun haitallisuutta on rajoittaa sen leviämistä uusiin vesiin.

Laji on listattu joulukuussa 2015 EU:n vieraslajiasetuksen unionin kannalta haitallisten vieraslajien luetteloon ja sen istuttaminen uusiin luonnonvesiin on kielletty. EU komission mukaan haitallisten lajien luettelossa olevien lajien kantoja voidaan kuitenkin hallita ottaen huomioon jäsenvaltioiden erityisolot. Suomessa täpläravun pyyntiä, kauppaa ja rapujen käyttöä voidaan siihen liittyvien merkittävien hyötyjen vuoksi jatkaa, mutta istutukset kaikkiin vesiin - myös nykyisiin täplärapuvesiin - sekä täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.

Rapujen pyynti

Täplärapuja pyydystetään yleisimmin rapumerroilla. Ravustamiseen vaaditaan valtion kalastuksenhoitomaksun suorittaminen ja paikallisen vesialueen omistajan lupa (osakaskunta tai kalastuskunta). Rapuja ei saa pyytää niiden rauhoitusaikana, 1.11.–21.7. klo 12. Ravuille ei ole lakisääteistä alamittaa, mutta vesialuekohtaisesti sellaisia yleisesti säädetään. Kauppaa käydään useimmiten yli 10 cm:n pituisilla ravuilla, mikä on vanha alamittaraja.

Täplärapuvesissä käytettyjä ravustus- ja muita pyyntivälineitä ei tule siirtää käyttöön muille vesille rapuruton leviämisvaaran vuoksi. Mikäli tämä on syystä tai toisesta välttämätöntä, kaikki välineistö on desinfioitava huolellisesti ennen käyttöä uudessa vesistössä. Myös syöttikalat tulee pyytää samalta vesialueelta mistä ravustetaan tai ne on pakastettava ennen käyttöä (-20°C kahden vuorokauden ajan). Täplärapuja ei myöskään saa edes väliaikaisesti säilyttää elävinä sumpuissa tai altaissa muualla kuin siinä vesistön osassa, josta ne on pyydetty, sillä vaara täplärapujen karkaamisesta tai rapuruton leviämisestä on aina olemassa.

 

Mitä minä voin tehdä

En siirtele täplärapuja uusiin vesiin enkä sumputa niitä muualla kuin pyyntiveden siinä osassa, josta ne on pyydetty.

En siirrä ravun- tai kalanpyydyksiä rapuruttovedestä toiseen luonnonveteen desinfioimatta niitä ensin perusteellisesti.

Veneiden pilssivedet tyhjennän kunnolla ennen vesistöstä toiseen siirtymistä.

Täplärapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla. Suomessa istutukset kaikkiin vesiin - myös nykyisiin täplärapuvesiin - sekä täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.

 

Lisätiedot

Lähdetiedot:

Katso myös:

Julkaisuja

Kuvauksen laatijat

Esa Erkamo ja Markku Pursiainen (Luke) – päivitetty 12.8.2016, MMM 2019,  Japo Jussila Itä-Suomen yliopisto 2019