Suomi on sitoutunut kansallisesti, EU-tasolla sekä kansainvälisesti torjumaan haitallisia vieraslajeja ja niiden aiheuttamia haitallisia vaikutuksia.
Vieraslajitoiminnan painopiste on lainsäädännön toteutuksessa. Lainsäädäntöä toteutettaessa toteutetaan myös kansallista vieraslajistrategiaa, sillä nykyinen vieraslajilainsäädäntö ja sen toimeenpano kattaa vieraslajistrategian kaikki toimenpidekokonaisuudet. Strategialla ja sen sisältämillä vieraslajilistoilla on tärkeä taustainformaatioarvo, joka auttaa huomioimaan myös ne vieraslajit, jotka eivät ole vieraslajilainsäädännön piirissä.
EU:n vieraslajiasetuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla jäsenvaltiot pyrkivät estämään haitallisten vieraslajien tuonnin EU:n alueelle ja niiden leviämisen täällä. EU:n vieraslajiluettelo sisältää ne haitalliset vieraslajit, joihin EU:n vieraslajiasetusta sovelletaan. Luettelosta on säädetty EU:n komission erillisellä asetuksella ja sitä päivitetään tarpeen mukaan.
Vieraslajilaissa säädetään siitä, miten EU:n vieraslajiasetus pannaan toimeen Suomessa. Lisäksi siinä säädetään haitallisista vieraslajeista, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Kansallinen vieraslajiluettelo sisältää Suomessa haitalliseksi säädetyt vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon. Kansallisesta vieraslajiluettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella, ja luetteloa päivitetään tarpeen mukaan.
Hallintasuunnitelmat ohjeistavat haitallisten vieraslajien torjuntaan ja hallintaan sekä kertaavat torjuntayhteistyöhön tarvittavia tahoja. Lajikorteista löytyvät ajantasaiset tiedot kunkin vieraslajin torjunnasta.
EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvaa haitallista vieraslajia ei saa kasvattaa, myydä tai markkinoida eikä tuoda Suomeen. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että jotakin kieltoa ei sovelleta kansallisen vieraslajiluettelon lajiin tai sen tiettyyn käyttötarkoitukseen. Vieraslajin ympäristöön päästäminen on kuitenkin aina kielletty.
Säädöksin haitallisiksi vieraslajeiksi määriteltyjä ovat EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon otetut lajit. Kaikkia vieraslajeja, myös niitä, jotka eivät sisälly EU:n tai kansalliseeen vieraslajiluetteloon, koskee vieraslajien riskienhallintalain 3 §, jossa säädetään kielto päästää tällainen vieraslaji leviämään ympäristöön.
Omistajat saavat pitää EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista vieraslajiluetteloon. Oikeus pitää vieraslajilemmikki on säädetty sille, joka omisti eläimen kiellon tullessa voimaan, eikä lemmikkiä ja oikeutta sen hallussapitoon voi luovuttaa toiselle. Sääntelyn tarkoituksena on suojata alkuperäisen omistajan oikeutta ja hänelle tärkeää suhdetta omaan lemmikkiinsä. Jos omistaja katsoo myöhemmin voivansa luopua lemmikistään, samaa suojaustarvetta ei enää ole. Jos omistaja ei itse pidä lemmikkiä, hänen on huolehdittava sen lopettamisesta.
Pitkäikäisten EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvien lemmikkien, kuten punakorvakilpikonna ja siperianmaaorava, osalta voidaan sallia niiden luovuttaminen ei-kaupallisessa tarkoituksessa.
Karanteenituhoojat ilmoitetaan Ruokavirastoon. Karanteenituhoojat, laatutuhoojat, kasvien tuotantoa ja tuontia koskevat vaatimukset on, asetus (EU) 2019/2072 (liite II).
Lisäksi vieraslajeista säädetään monessa muussa laissa kuten metsästyslaissa, kalastuslaissa, eläinsuojelulaissa, eläintautilaissa, laissa kasvinterveyden suojelemiseksi, laissa hukkakauran torjumiseksi, metsälaissa, laissa metsätuhojen torjunnasta sekä ympäristönsuojelulaissa.
Muun muassa haitallisten vieraslajieläinten pyydystämisestä ja tappamisesta säädetään vieraslaji-, metsästys-, eläinsuojelu- ja luonnonsuojelulaissa. Eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja tuskaa, ja se on lopetettava asiantuntevasti ja mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Torjuntamenetelmät on kuvattu tarkemmin lajikorteissa.