Haitalliset vieraslajit ovat merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle. Myös Suomessa vieraslajikasvit kuten kurtturuusu, lupiini ja jättipalsami ovat karanneet puutarhoista ja vallanneet elintilaa luonnontilaisista ympäristöistä tukahduttaen alkuperäistä Suomen luonnon kasvillisuutta.
Haluatko oppia omaan tahtiin syvällisemmin perusasioita yleisimmistä haitallisista vieraskasvilajeista, niiden tunnistamisesta ja torjunnasta? Ilmoittaudu Marttaliiton vetämälle ilmaiselle Vieraslajit-verkkokurssille.
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen mehevävartinen kookas ruoho. Kukat ovat väriltään vaaleanpunaiset, violetit tai valkoiset. Lehdet ovat reunoiltaan sahalaitaiset ja muodoltaan suikeat. Kasvin hedelmä on litumainen kota, joka kypsänä sinkoaa siemenet metrien päähän lähiympäristöön. Muiden palsamien kukat ovat keltaiset. Ethän kitke suomalaiseen lajistoon kuuluvaa lehtopalsamia, jolla on suuret kirkkaankeltaiset kukat.
Jättipalsamin torjunta kannattaa aloittaa ennen kukintaa ja siementen kypsymistä. Oikea ajoitus on torjuntatyössä tärkeää. Jos loppukesällä jättipalsamin kukinta on jo pitkällä ja siemenet ovat jo ehtineet muodostua, saattavat torjuntatyöt jopa edistää siementen leviämistä lähiympäristöön. Kukinnot voi kuitenkin varovasti katkaista jätesäkkiin leviämisen estämiseksi.
Jättipalsami irtoaa vaatimattoman juuristonsa takia helposti maasta, eikä erityisiä suojavarusteita tarvita. Tartu vain varren tyveen ja nosta kasvi ylös. Kukkimattomat kasvit voi kasata pieniin kasoihin kasvupaikalle maatumaan. Siemenkotien ilmestymisen jälkeen on hyvä tarkkailla kasvustoa kitkennän aikana. Jos siemenkodat alkavat poksautella siemeniä ulos, tarkista vaatteiden poimut ja kenkien pohjat ennen talkoopaikalta poistumista, etteivät siemenet kulkeudu mukanasi uusille kasvupaikoille.
Kitkentätalkoot kannattaa toteuttaa 2 – 3 kertaa kasvukauden aikana. Torjunta on toistettava tulevina vuosina. Jos siemeniä ei ehdi muodostua, katoaa jättipalsami paikalta muutamassa vuodessa. Virtavesien varsilla torjuntatoimet kannattaa aloittaa yläjuoksulta.
Komealupiinin (Lupinus polyphyllus) kukinto on pitkä ja terttumainen, väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen tai valkoinen. Komealupiini kukkii keskikesällä. Komealupiinin varsi on haaraton ja lehdet pitkäruotiset ja sormilehdykkäiset.
Kukintojen katkaisu ja niittäminen ennen siementen kypsymistä estää uusien siemenien syntyminen ja leviämisen. Niitto tehdään alkukesästä parhaaseen kukinta-aikaan. Niittojäte korjataan mieluiten pois, sillä se rehevöittää maaperää. Niitetyt komealupiinit tai kukinnot, joissa ei ole vielä siemeniä, voi kompostoida. Yksittäiset komealupiinit kannattaa kaivaa yksitellen juurineen ylös maasta ja hävittää sekajätteen mukana. Jos jätettä ei voida kuljettaa hävitettäväksi se haravoidaan kasvupaikalla kasaan maatumaan. Kasan voi peittää tukevalla pressulla. Komealupiinin hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja torjuntatyö vie vuosia, sillä maaperän siemenvarastosta itää uusia komealupiinin alkuja vuosienkin jälkeen.
Kukintojen kerääminen maljakkoon on hyvä tapa torjua komealupiinia kaupunkialueella. Jokamiehen oikeus sallii rauhoittamattomien kukkien poimimisen ulkoilualueilla.
Kurtturuusun (Rosa rugosa & Rosa rugosa f. alba) varret ovat tiheään piikkisiä, piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia. Lehdet ovat paksut, ja alapuolelta tiheäkarvaiset ja pinnaltaan uurteiset. Kurtturuusu kukkii koko kesän. Kookkaiden kukkien väri vaihtelee aniliininpunaista, vaaleanpunaiseen ja valkoiseen, terälehtiä on yleensä viisi. Loppukesästä kypsyvät kurtturuusun marjat eli kiulukat ovat punaiset ja nauriinmuotoiset. Jos et ole varma, onko tarkastelemasi ruusupensas nimenomaan kielletty kurtturuusu, odota kukkien ilmestymistä ja tarkista asia Kurtturuusun tunnistuskaaviosta.
Kaikki ruusupensaan uudet, vihreät versot katkaistaan oksasaksilla 3–4 kertaa kasvukauden aikana. Näännytystä jatketaan seuraavina vuosina tarpeen mukaan, noin 3 kertaa kasvukauden aikana, ja aina uusien versojen kasvaessa maasta. Katkotut oksat ja versot voidaan jättää pensaan juurelle maatumaan. Kuivat oksat voi myös hakettaa pensaan juurelle. Kurtturuusu juurineen näivettyy kokonaan hengiltä muutaman vuoden aikana. Suuret kasvustot leikataan ensin raivaussaksilla tai -sahalla noin 30 cm korkeuteen. Sen jälkeen aloitetaan näivetys.
Soolotalkoiden aikana voit torjua myös muita vieraslajeja. Ilmoita havainnot ja torjunnat kuten kuten kampanjalajeillakin. Sopia lajeja voivat olla esim. Lännenpalsami, alaskanlupiini, japanintatar, sahalintatar, tarhatatar, hamppuvillakko, kanadanvesirutto, keltamajavankaali, jättiputket, ja espanjansiruetana (huomioi lajikortin ohjeistus etanoiden lopettamiseksi, päivitetty 2021).