Vieraslajietanoiden tunnistus ja torjunta

Espanjansiruetana ja mustapääetana on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää näiden haitallisten vieraslajietanoita leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana. Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee myös vieraslajietanoita.

Vieraslajietanoiden torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin. On tärkeä estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille ja ympäröivään luontoon.

Etanat voivat talvehtia avoimissa komposteissa tai aumoissa. Pahoin vieraslajietanoiden valtaamilla alueilla on syytä välttää avokomposteja. Olemassa olevia avokomposteja kannattaa aktiivisesti hoitaa, jotta kompostoituminen on tehokasta ja etanoille on tarjolla mahdollisimman vähän talvehtimispaikkoja ja ravintoa. Suljetussa lämpökompostorissa etanat eivät viihdy. Käytä valmis kompostimulta aina paikan päällä, jotta etanat tai niiden munat eivät leviä uusille alueille.

Tunnistus

Espanjansiruetana on kookas, täysikasvuisena noin 7–14 senttimetrin pituinen etanalaji. Sen väritys on vaihteleva: yksilöt ovat useimmiten murretun oranssinpunaruskeita tai ruskeita, joskus lähes mustia. Espanjansiruetanan selkä on tasaisen kupera ja harjaton, ja ylhäältä katsottuna häntäpää on pyöreäreunainen. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä kilven etupuoliskolla. Jalan alapinta eli antura on yleensä kauttaaltaan vaalea tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi. Lima on vaaleaa tai lähes väritöntä. Espanjansiruetana esiintyy tyypillisesti joukoittain.

Mustapääetana on selvästi pienempi kuin espanjansiruetana ja kasvaa enimmillään noin 4–5 senttimetrin pituiseksi. Sen keskeisin tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuva musta pää, tuntosarvet ja kaula. Vartalon väritys vaihtelee likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen, ja yksilöt tummuvat iän myötä. Pään takaa alkavan kilven takaosa on usein muuta vartaloa vaaleampi ja rusehtava. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä kilven takaosassa. Mustapääetanalla on selkäharjanne, mutta se on heikko ja lyhyt, ulottuen vain noin neljäsosan tai kolmasosan selän pituudesta häntäpäästä eteenpäin. Jalan alapinta on tasaisen vaalea, ja erittyvä lima on kirkasta ja väritöntä.

Espanjansiruetanaa ja mustapääetanaa ei tule sekoittaa ukkoetanaan tai metsäetanaan.

Torjunta

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja kyky tuntea kipua. Eläinten hyvinvointilain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, joten etanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Jos se ei ole mahdollista, ne pitää ensin tainnuttaa.

Infektioriskin vuoksi vältä suoraa kosketusta etanoihin ja niiden limaan. Käytä keräyksessä suojakäsineitä, ja pese kädet huolellisesti saippualla käsittelyn jälkeen. Torjunnassa käytettävät työvälineet, kuten ämpäri, pihdit ja siivilä, suositellaan varattavan yksinomaan tähän tarkoitukseen.

Tehokkainta etanoiden torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etanat munivat kerralla 20–30 munaa ja jatkavat munintaa pitkin kesää ja syksyä, etenkin kosteiden kausien aikaan. Kuivempinakin kausina etanat aktivoituvat illan kosteudessa ja lähtevät liikkeelle joukoittain, vaikka päivällä samalla alueella niitä ei näkyisikään. Useimmissa tapauksissa etenkin uusilla esiintymisalueilla etanan leviämistä on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Torjunta tulee aloittaa heti kun vieraslajietanoista tehdään havaintoja alueella, jolloin säästytään huomattavasti suuremmalta työltä jatkossa.

Yksinkertaisin tapa torjua ja vähentää etanoita on poistaa ne keräämällä. Keräämisen apuna voi käyttää esimerkiksi pihtejä. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja, levyjä tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Etanat tulee kerätä suljettavaan astiaan, sillä ne karkaavat nopeasti pienistäkin raoista.

Passiivisessa pyydystämisessä etanat houkutellaan miedosti alkoholipitoiseen nesteeseen, jossa ne taintuvat ja hukkuvat. Olutansa kaivetaan maahan niin, että aukot jäävät maan pinnalle, ja se sijoitetaan etanoiden kulkureiteille. Astiaan kaadetaan puolilleen olutta tai hiiva‑sokeriliuosta ja lisätään muutama tippa tiskiainetta. Käyneen nesteen haju houkuttelee etanat ansaan, jossa ne taintuvat ja hukkuvat. Ansoina käytetään 1–3 litran, kannellisia astioita, sillä monet valmiit ansat ovat liian pieniä espanjansiruetanoille.

Etanoiden torjuntaan on saatavilla rautafosfaatti- ja ferripyrofosfaattivalmisteita sekä biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja kuluttajakäyttöön (Kemidigin kasvinsuojeluainerekisteri). Torjuntavalmisteita käytettäessä on ehdottomasti noudatettava käyttöohjeita. Rautafosfaatti tehoaa etanoihin ja kotiloihin ilman merkittävää haittaa muulle ympäristölle ohjeiden mukaisesti käytettynä.

Lopetus

Tehokas ja nopea etanan lopetuskeino on pään murskaaminen kovaa alustaa vasten esim. kivellä riittävällä voimalla tai voimakkaasti kengällä tallaamalla, tai pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki. Suojaudu roiskeilta esimerkiksi suojamaskia käyttämällä.

Tehokas lopetustapa on kaataa etanoiden päälle runsaasti kiehuvan kuumaa vettä (vähintään kaksin-kolminkertainen määrä etanoiden määrään nähden). Noudata varovaisuutta kuumaa vettä käsitellessäsi. Etanat kerätään esim. maitopurkin tai ämpärin pohjalle (enintään noin kolmasosa astian tilavuudesta). Astia asetetaan alustalle, joka kestää likaantumista ja kuumaa vettä, ja täytetään kiehuvan kuumalla vedellä. Kun etanat ovat kuolleet, vesi siivilöidään pois.

Muilla tavoilla lopetettaessa etanat tulee tainnuttaa alla olevien ohjeiden mukaan ennen lopetusta. Kaksivaiheisen käsittelyn tainnutuksen voi tehdä miedolla alkoholilla tai kylmäkäsittelyllä. Taintuneet etanat lopetetaan joko pakastamalla, vahvassa alkoholissa tai edellä mainitun ohjeen mukaan kuumakäsittelyllä.

Suurempien etanamäärien kohdalla kylmätainnuttaminen ja pakastaminen ovat tehokas lopetustapa. Etanoiden aktiivisuus lakkaa, kun lämpötila laskee noin + 3–5 °C tuntumaan, jolloin ne käytännössä taintuvat kylmästä. Varsinainen lopetus tehdään pitämällä etanat pakkaslämpötilassa alle -18 °C. Pakkaa kerätyt etanat esimerkiksi pestyyn ja suljettuun maitopurkkiin, ja kääri pakkaus kertaalleen muoviin. Jäähdytä pakkaus jääkaapissa muutama tunti ennen asettamista pakastimeen vähintään kahdeksi vuorokaudeksi.

Etanat voi tainnuttaa myös miedossa (4–5 til-%) alkoholiliuoksessa, kuten oluessa tai hiiva-sokeriliuoksessa, ja lopettaa pakastamalla tai vahvassa alkoholissa (esimerkiksi denaturoitu sprii, etanolipitoisuus yli 70 %). Vahva alkoholi on syttymisherkkää ja luokitellaan siksi vaaralliseksi jätteeksi, ja se tulee hävittää alkuperäisessä pakkauksessaan vaarallisen jätteen keräykseen. Kuolleet etanat tulee siivilöidä erilleen alkoholipitoisesta nesteestä.

Etanoiden lopettamiseen ei saa käyttää 10 % väkiviinaetikkaliuosta, suolaa tai muita heikosti ja hitaasti tehoavia myrkkyjä. Etanoilta ei tule leikata päätä poikittain vaan aina pitkittäin tuntosarvien välistä, jolloin rengashermo katkeaa.

Jätteiden hävitys

Jäteasemien ohjeistuksen mukaan haitallisia vieraslajeja sisältävä jäte hävitetään taajamissa sekajätteenä. Talkoojätteen hävittämistä varten ole yhteydessä oman alueen jätehuoltoon ja tarkista miten jäte tulee kerätä, pakata ja hävittää.

Usein kysyttyjä kysymyksiä etanoiden torjuntaohjeiden päivityksestä

Miksi lajikortit päivitettiin?

Lajikortit päivitettiin, jotta torjuntaohjeet olisivat nykyistä selkeämmät ja tukisivat tehokasta torjuntaa haitallisten vieraslajietanoiden leviämisen estämiseksi. Päivitysten tavoitteena on varmistaa, että torjunta toteutetaan eläinten hyvinvointilain hengen mukaisesti.

Miksi torjuntavaihtoehtoja on niin monta?

Eri menetelmät tarjoavat vaihtoehtoja sekä nopeaan ja tehokkaaseen että henkisesti helpompaan mutta hitaampaan torjuntaan. Kaikki eivät koe etanoiden murskaamista mahdolliseksi, etenkin kun etanoita on runsaasti, joten kaksivaiheiset menetelmät tarjoavat tähän vaihtoehtoja. Eläinten hyvinvointilain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, minkä vuoksi etanat tulee lopettaa mahdollisimman nopeasti tai vaihtoehtoisesti tainnuttaa ennen lopetusta.

Miksi etanat pitää hävittää sekajätteenä?

Haitallisiksi säädettyjen vieraslajien jäte käsitellään jäteasemilla sekajätteenä, siksi etteivät vieraslajit, niiden siemenet tai munat pääse jätteen mukana leviämään ympäristöön. Jäte tulee pakata niin, ettei pakkaus pääse rikkoutumaan kuljetuksen aikana. Esimerkiksi tiiviisti suljettu ja teipattu muovipussi on hyvä tapa varmistaa turvallinen käsittely.

Omalla kiinteistöllä kuolleet etanat voi kompostoida suljetussa lämpökompostorissa, jonne lajitoverit eivät pääse syömään kuolleita yksilöitä.

Voiko etanoiden torjuntaa tehdä turvallisesti listeria- tai E. coli -tartuntojen pelossa?

Kyllä voi, mutta hyvä käsihygienia on tärkeää. Kädet tulee pestä aina huolellisesti saippuavedellä etanoiden käsittelyn jälkeen. Etanoiden kerääminen ei ole sen vaarallisempaa kuin tavallinen puutarhatyöskentely tai lemmikkien jätösten siivoaminen. Tarvittaessa voi käyttää hengityssuojainta. Myös lapsia on tärkeää ohjeistaa huolellisesta toiminnasta ja käsihygieniasta.

Miksi etana-ansaa suositellaan, vaikka se ei valikoi pyydystettäviä eläimiä?

Joillakin alueilla vieraslajietanoita on niin runsaasti, ettei kaikkia yksilöitä ehdi kerätä aktiivisesti. Tällöin passiiviansa voi toimia hyvänä täydentävänä menetelmänä muun torjunnan rinnalla ja auttaa vähentämään haitallisten vieraslajien määrää alueella. Ansaa on kuitenkin seurattava säännöllisesti, ja pyynti tulee lopettaa, jos ansasta alkaa löytyä muita eläimiä. On myös tärkeää, että pyyntiastiassa on kansi ja että aukot on mitoitettu vieraslajietanoille, eivätkä suuremmat eläimet pääse ansaan.

Miten voin varmistua siitä, että ansassa käyttämäni keruuliuos (hiiva–sokeriliuos) on oikeanlaista?

Keruuliuoksen sopivuudesta (5 til-% alkoholia) voit varmistua noudattamalla seuraavaa ohjetta. Lisää litraan (1 l) kädenlämpöistä vettä (37–42 °C; noudata hiivapakkauksen ohjetta) 1 dl (85 g) sokeria ja 2 teelusikallista (6 g) kuivahiivaa tai viinihiivaa (myös tavallinen leivinhiiva käy). Sekoita aineet ja anna liuoksen käydä huoneenlämmössä kolmen vuorokauden ajan. Oikein käyvän liuoksen merkkejä ovat lievä vaahtoaminen ja hiivan käymiselle tyypillinen tuoksu.