Kurtturuusu (Rosa rugosa) ja sen valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. Alba) on alunperin itä-aasialainen koristekasvi, jota on Suomessa istutettu helppohoitoisuutensa ja kestävyytensä vuoksi niin kotipuutarhoihin kuin maanteidenkin varsille. Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji, joka uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Kurtturuusu on säädetty haitalliseksi vieraslajilaissa. Kurtturuusua ei siksi saa kasvattaa tai päästää ympäristöön, eikä sitä saa maahantuoda, myydä tai ostaa.
Kurtturuusu kukkii koko kesän ja tuottaa paljon marjoja syksyllä. Jotta kurtturuusun voisi luotettavasti tunnistaa ja erottaa muista ruusuista, on tarpeen tarkastella useita tuntomerkkejä. Tunnistaminen on helpointa kesällä tai syksyllä.
Kurtturuusun kookkaiden kukkien väri vaihtelee aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kukat ovat yksinkertaiset, ja terälehtiä on yleensä viisi. Kurtturuusun varret ovat tiheään piikkisiä, piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia. Lehdet ovat paksut, ja alapuolelta tiheäkarvaiset ja pinnaltaan uurteiset. Loppukesästä kypsyvät kurtturuusun marjat eli kiulukat ovat punaiset ja nauriinmuotoiset.
Jos et ole varma, onko tarkastelemasi ruusupensas nimenomaan kielletty kurtturuusu, odota kukkien ilmestymistä ja tarkista asia kurtturuusun tunnistuskaaviosta.
Kurtturuusu on levinnyt Suomessa puutarhakarkulaisena laajalti lähes koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji jatkaa voimakasta leviämistään saaristossa ja merenrannoilla.
Kurtturuusu on voimakas kilpailija, joka pärjää suolaa kestävänä myös karuissa olosuhteissa, kuten merenrannoilla ja autoteiden pientareilla. Puutarhasta luontoon karannut kurtturuusu aiheuttaakin merkittävää haittaa etenkin paahteisten rantojen lajistolle. Laji uhkaa kymmeniä uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Lisäksi se haittaa rantojen virkistyskäyttöä. Pahimmillaan läpitunkemattomat kasvustot ovat hehtaarien laajuisia. Laajojen esiintymien poistaminen on erittäin haastavaa, varsinkin saaristossa.
Kurtturuusu lisääntyy ja leviää sekä juurakon palasista että siemenistä. Uusille kasvupaikoille se leviää pääasiassa lintujen mukana niiden syysmuutolla, sillä runsaat kiulukkasadot maistuvat esimerkiksi viherpeipolle ja rastaille. Sekä kiulukat että siemenet kelluvat vedessä ja voivat ajelehtia veden mukana pitkiäkin matkoja. Lisäksi kurtturuusu voi levitä maa-ainesten seassa.
Lue lisää kurtturuusun haitoista täältä.
Kurtturuusua voidaan torjua toistuvin leikkauksin, pois kaivamalla ja peittämällä. Torjuntamenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti kurtturuusun lajikortissa. Sopivan torjuntamenetelmän valintaan vaikuttavat resurssit sekä torjuntapaikan saavutettavuus.
Kurtturuusu oli yksi #soolotalkoiden eli valtakunnallisten vieraslajitalkoiden kohdelajeista kesällä 2022.
Puutarhoihin ja pihoihin parhaiten sopiva torjuntamenetelmä on näivetys. Se on edullinen ja helppo menetelmä, jonka tuloksena ei synny hankalasti hävitettävää jätettä. Näivettäessä ruusupensaan kaikki uudet, vihreät versot katkaistaan 3–4 kertaa kasvukauden aikana. Näivetyksen haittapuolia ovat hitaus, ja se, että kohteessa on päästävä käymään useamman kerran kasvukauden aikana.
Haitallisten vieraslajikasvien torjunnassa kertyvän juurenkappaleita ja siemeniä sisältävän jätteen asianmukainen käsittely on tärkeää, jotta haitallinen vieraslaji ei leviä ympäristöön kasvijätteen tai maa-ainesten mukana.
Kurtturuusun varret, lehdet ja kukat voi kuivata ja hakettaa tai kompostoida puutarhaan. Kurtturuusu leviää herkästi kypsien kiulukoiden, juurten ja maavarsien avulla, joten niiden hävittämisen kanssa täytyy noudattaa varovaisuutta ja hävittää jäte huolellisesti paikallisen jäteaseman ohjeiden mukaan.
Kurtturuusun kukat ovat yksinkertaiset, ja terälehtiä on yleensä viisi. Tarhakurtturuusujen kukat ovat sen sijaan yleensä kerrannaiset eli terälehtiä on selvästi enemmän. Jotta kurtturuusun voi erottaa sellaisista tarhakurtturuusulajikkeista, joilla on yksinkertaiset kukat, on tarpeen tarkastella myös muita tuntomerkkejä, kuten lehtiä tai piikkejä.
Apua kurtturuusun tunnistamiseen löytyy kurtturuusun lajikortista sekä tarkemmasta tunnistusohjeesta.
Kurtturuusun tunnistamisessa on kiinnitettävä huomiota useaan tuntomerkkiin. Kurtturuusu eroaa saariston alkuperäisistä orjanruusuista (heleäorjanruusu R. vosagiaca, ent. dumalis ja himmeäorjanruusu R. caesia) esimerkiksi varsien piikkien lukumäärän ja muodon perusteella: kurtturuusulla on runsaasti erikokoisia suoria piikkejä, kun taas orjanruusuilla piikkejä on vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Lisäksi kurtturuusun kukat ovat aniliininpunaiset tai valkoiset, orjanruusun kukat taas hennon vaaleanpunaiset. Orjanruusut sekä karjalanruusun erottaa kurtturuususta hyvin kiulukoiden avulla: kurtturuusun kiulukat ovat keskeltä litistyneet, nauriin muotoiset, mutta orjanruusuilla ja karjalanruusulla kiulukat ovat pitkänomaiset.
Kurtturuusun tunnistusvinkkejä löytyy kurtturuusun lajikortista sekä tarkemmasta tunnistusohjeesta.
Ei täydy. Kasvatuskielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja, kuten hansaruusua.
Apua kurtturuusun erottamiseen muista ruusuista löytyy tunnistusohjeesta.
Täytyy. Kurtturuusua ei saa kasvattaa 1.6.2022 jälkeen. Kasvatettavina olevat kasvit tulee hävittää, mukaan lukien kaupalliseen tarkoitukseen viljeltävät kurtturuusuviljelmät.
Kasvatuskielto ei kuitenkaan koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja, eli näiden viljely kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua myös kurtturuusua koskevan kasvatuskiellon voimaantulon jälkeen.
ELY-keskusten ympäristöasioiden asiakaspalvelusta voi kysyä neuvoa vieraslajeihin liittyvissä asioissa. Omasta kunnasta voi tiedustella neuvoja tai apua. Myös monet järjestöt tarjoavat apua kurtturuusun tunnistamiseen ja torjuntaan sekä voivat järjestää esimerkiksi vieraslajikasvien torjuntatalkoita.
Vinkkejä tunnistamiseen ja torjuntaan löytyy kurtturuusun lajikortista. Torjunnassa syntyvän kasvijätteen oikeasta käsittelystä ja hävittämisestä voit lukea tarkemmin sitä koskevasta ohjeistuksesta.
Kurtturuusukasvuston näivettäminen on hyvä tapa hävittää kurtturuusu pihalta tai parkkialueelta. Näivetyksen aikana kasvupaikkaa on syytä tarkkailla usean vuoden ajan. Näivetysmenetelmän etuna on, ettei hankalasti hävitettävää kasvijätettä tai maa-aineksia synny.
Useat yritykset tarjoavat palveluja kurtturuusukasvustojen hävittämiseksi. Kurtturuusun tunnistusta sekä torjuntaa koskevaa ohjeistusta löytyy kurtturuusun lajikortista. Torjunnassa syntyvän kasvijätteen oikeasta käsittelystä ja hävittämisestä voi lukea tarkemmin sitä koskevasta ohjeistuksesta.
Kurtturuusua on kasvatettu laajasti pihoissa, puutarhoissa ja yleisillä alueilla. Tästä syystä kiinteistönomistajille on ollut välttämätöntä varata kolmen vuoden kasvatuskieltoa koskeva siirtymäaika, joka päättyi 1.6.2022. Myös kasvatuskieltoa valvova viranomainen (ELY-keskukset) on tarvinnut valmisteluaikaa.
Jos kurtturuusua kasvaa kiinteistön alueella, joka on omistajansa tai haltijansa jatkuvassa käytössä ja hoidossa, tulkitaan se kurtturuusun kasvattamiseksi. Tulkinta on sama, vaikka kasvi olisi tahattomasti levinnyt alueelle, eikä kasvustoa aktiivisesti hoidettaisi.
Kurtturuusun torjunta vaatii pitkäjänteistä työtä. Vaikka kurtturuusukasvustoa ei olisi kokonaan saatu hävitettyä siirtymäajan päättyessä, on tärkeää, että kurtturuusun leviämistä estetään tehokkaasti ja torjuntatoimia jatketaan aktiivisesti.
Lisätietoa löydät Kasvatuskielto-sivulta.
Kiinteistönomistajilla on velvollisuus hävittää olemassa olevat kurtturuusuesiintymät tai vähintään rajoittaa haittavaikutuksia ja estää leviämistä.
Vaikka omalla kiinteistöllä olevaa kurtturuusuesiintymää ei olisi saatu hävitettyä siirtymäajan päättymiseen mennessä, on tärkeää, että torjuntatoimiin ryhdytään ja niitä jatketaan.
Mikäli esiintymän hävittäminen ei ole mahdollista, kurtturuusun haittavaikutuksia ja leviämistä tulee pyrkiä rajoittamaan. Jos torjuntatoimenpiteisiin ei ollenkaan ryhdytä, voidaan tilanne tulkita kurtturuusun kasvattamiseksi. Lain noudattamista valvova ELY-keskus voi tarvittaessa määrätä esiintymät hävitettäviksi vieraslajilain 17 §:n nojalla.
Kasvatuskiellon noudattamista valvovat ELY-keskukset voivat kieltää jatkamasta säännösten vastaista kasvatusta. Tarvittaessa määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla. Tämä tarkoittaa, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään kurtturuusun kasvatuskieltoa laiminlyövän kustannuksella. Kasvatuskiellon rikkomisesta voidaan myös tuomita sakkorangaistus 21 §:n nojalla. Määräysten tarvetta arvioidaan tapauskohtaisesti ja niistä päättää viime kädessä paikallinen valvontaviranomaisena toimiva ELY-keskus.
Vieraslajiriskien hallitsemiseksi tarvitaan ennen kaikkea ihmisten ymmärrystä siitä, että haitallisten vieraslajien torjunta on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden ja terveyden suojelemiseksi. Ensisijaisesti tuloksiin pyritään pääsemään viestinnällä ja neuvonnalla ilman viranomaisten pakkokeinoja tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Kyllä saatte. Tärkeintä on, että vieraslajiriskit ymmärretään ja haitallisten vieraslajien hävittämis- ja torjuntatoimenpiteisiin ryhdytään. Joidenkin lajien kuten kurtturuusun osalta esiintymien hävittäminen voi kestää useita vuosia. Jos siis kurtturuusukasvuston hävittäminen on aloitettu näivetysmenetelmällä keväällä 2022 tai jo aiempina vuosina, saa hävittämistä jatkaa samalla menetelmällä myös kasvatuskiellon voimaantulon jälkeen.
Kurtturuusun hallintasuunnitelmassa on esitetty ensisijaiset hallintatoimenpiteet, joihin Suomessa kannattaa panostaa. Kurtturuusu pitäisi mahdollisimman nopeasti hävittää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmilta alueilta ja niiden läheisyydestä, etenkin saaristosta ja rannikolta. Lisäksi torjuntaa on tehtävä sisämaassa luonnonsuojelualueilla, rannoilla ja harjualueilla. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymien läheiset villiintyneet ja istutetut kasvustot on syytä poistaa. Lisäksi kurtturuusukasvustoja on hävitettävä ja niiden leviämistä estettävä muun muassa tienvarsilla, pihoilla ja puutarhoissa.
Lajikortti: Kurtturuusu
Kunttu & Kunttu, 2021. Kurtturuusu Saaristomeren kansallispuistossa ja sen lähialueilla.
Peltola, 2021. Kurtturuusu Espoon rannoilla ja siementen elinkelpoisuus.
Ryttäri & Teeriaho, 2020. Kurtturuusun, komealupiinin ja isojen tatarlajien levinneisyys Suomessa. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi.
Uutinen: Kurtturuusun biologinen torjunta
Uutinen: Kurtturuusun torjunta kotipuutarhoissa erityisen tärkeää