Haitallisten vieraslajikasvien torjunnassa kertyy kasvijätettä ja maa-ainesta, jossa on siemeniä ja juurakoita. Näiden asianmukainen käsittely on tärkeää, jotta haitallinen vieraslajikasvi ei pääse leviämään ympäristöön kasvijätteen tai maa-ainesten mukana. Vieraslajilain (1709/2015, 5 §) mukaisesti toimijan on huolehdittava siitä, ettei hänen tuottamassaan, varastoimassaan, markkinoille saattamassaan, kuljettamassaan, välittämässään, myymässään tai muuten luovuttamassaan tuotteessa tai aineistossa ole EU:ssa tai kansallisesti haitallisiksi säädettyjä vieraslajeja, jotka tuotteen tai aineiston mukana voivat levitä toimijan hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle. Lisäksi on huomioitava, ettei mitään vieraslajia saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön (3 §).
Tässä käsitellään haitallista vieraslajikasvia sisältävien maa-ainesten käsittelyyn liittyviä lupa-asioita. Maa-ainesten käsittely, kuten seulominen, käyttö maa- ja ympäristörakentamisessa, hautaaminen, varastointi tai läjittäminen saattaa olla luvanvaraista toimintaa jo sinällään, ja haitalliseksi säädetyn vieraslajikasvin lisääntymiskappaleet (siemenet, juuret, joillakin lajeilla maavarren palat) saattavat tuoda tähän omat vaatimuksensa.
Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa tai muutos olemassa olevaan lupaan, joskus tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukainen toimenpidelupa tai ilmoitusmenettely. Vieraslajikasvia sisältävien maiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyy monta lakia ja asetusta. Näitä ja vastuuasioita on käyty läpi raportissa Toimintamalliehdotus vieraslajijätteiden hallintaan: Selvitys, kuinka vähentää, vastaanottaa ja käsitellä vieraskasvijätettä.
Ympäristölupahakemus tehdään toimivaltaiselle lupaviranomaiselle eli valtion lupaviranomaisena toimivalle aluehallintovirastolle tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos on epäselvyyttä, tarvitaanko lupa, on suositeltavaa ottaa yhteys elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY-keskus) tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen.
Nämä esimerkkitapaukset ovat yleisluonteisia, eivätkä oikeudellisesti sitovia. Luvanvaraisuus on tarkastettava lupaviranomaiselta.
Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu
Kaivettujen maa-ainesten jäteluonne ja käsittely
Milloin kaivettu maa-aines on jätettä? (INFRA ry)
Alla olevin esimerkein kuvataan sitä, millainen toiminta saattaa vaatia luvan.
Kurtturuusua poistetaan julkisilta viheralueilta ja yksityisistä kohteista. Versot ruusunmarjoineen eli kiulukoineen viedään jätteenpolttoon. Maa kaivetaan ylös, ja viedään yrittäjän varikolle, jossa maa-aineksista seulotaan isommat juuret pois. Juuret viedään jätteenpolttoon. Maa-aineksiin jää kurtturuusun siemenpankkia ja pieniä juurenpaloja, muuten se on puhdasta. Maa-aineksia välivarastoidaan varikolla jonkin aikaa. Täältä maa-ainekset viedään maarakentamiskohteeseen, esim. meluvallin sisäosiin. Kohteessa haitallista vieraslajikasvia sisältävät maa-ainekset peitetään suodatinkankaalla, merkitään huomionauhalla ja peitetään vähintään kahden metrin paksuisella maakerroksella. Kohde merkitään kunnan paikkatietojärjestelmään. Alueella tehdään säännöllinen ja dokumentoitu havainnointi riittävän pitkään, ja havaitut vieraskasvilajit torjutaan.
Maa-ainesten vastaanotto ja seulominen on ympäristöluvanvaraista toimintaa. Toiminta voi olla ympäristöluvanvaraista myös sillä perusteella, että maa-ainesten varastointi on pitkäkestoista. Ympäristölupa on toimipaikkakohtainen.
Meluvallin tekoon tarvitaan yleensä ympäristölupa ja maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukainen toimenpidelupa.
Ympäristölupahakemuksessa on kuvattava, miten ympäristön pilaantumisen vaara minimoidaan eli miten haitalliseksi säädetyn vieraslajikasvin leviäminen estetään ja miten kohdetta valvotaan. Riskinä on, että maavallia tai muuta ympäristörakentamisen kohdetta, jossa on käytetty haitallista vieraslajikasvia sisältäviä maita, myöhemmin kaivetaan tietämättä, mitä se sisältää, ja levitetään vieraslajikasvia. Tämän vuoksi haitallista vieraslajikasvia sisältävät maa-ainekset tulisi merkitä kohteessa sekä paikka olisi kirjattava paikkatietorekisteriin (esim. kunnan paikkatietojärjestelmä tai Ylva, ympäristönsuojelun sähköinen asiointijärjestelmä). Myös maanomistajan/toimijan oma tarkempi kirjanpito ja dokumentointi on tarpeen. Esim. ympäristöluvanvarainen toiminta voi jossain vaiheessa loppua (esim. maavalli tulee valmiiksi), mutta on tärkeää, että vaikka luvan mukainen valvonta päättyy, maanomistajalla tai jatkossa alueella toimivalla tai jatkokäyttöä suunnittelevalla on tieto täsmällisestä haitallista vieraslajia sisältävien maiden sijoituspaikasta.
Yksityistontilla rakennetaan pihaa. Tontilla on pieni kaukasianjättiputkikasvusto, jonka pinta-ala on 2 m2. Siitä leikataan versot, joissa ei ole kukintoja, ja laitetaan kompostiin. Maa-ainekset, joissa on juuria ja siemenpankki, kaivetaan ylös riittävän syvältä. Kaivurilla tehdään tontille tulevan nurmikon kohdalle syvä kuoppa, jonne jättiputken juuria ja siemeniä sisältävät maamassat laitetaan, ja päälle laitetaan kahden metrin paksuinen kerros puhdasta maata. Pinnalle kylvetään nurmikko. Kohdetta tarkkaillaan säännöllisesti ja mahdollisesti ilmestyneet jättiputken taimet ja versot leikataan tai kitketään pieninä.
Pienimuotoinen pilaantumattoman maa-aineksen (joka sisältää haitallisen vieraslajikasvin siemeniä, maavarsia tai juurenpaloja) sijoittelu tai hautaaminen kiinteistöllä ei ole ammattimaista toimintaa, joten toimintaan ei tarvita ympäristölupaa. Huomioi kuitenkin, että kasvi- tai muun jätteen hautaaminen ei ole sallittua.
Jos maa-ainesten hautaaminen tehdään ko. tapauksessa naapurin tontille, jossa tehdään maarakentamista, ei tarvita ympäristölupaa, mikäli toiminta on pienimuotoista ja kertaluonteista.
Kunnan ilmoitusmenettely olisi tällaisessa tapauksessa hyvä. Tällöin kunnalla säilyy tieto kohteen sijainnista ja tieto haudatuista haitallisia vieraslajeja sisältävistä maa-aineksista on saatavilla myöhempää toimintaa varten. Kunnan ilmoitusmenettelyssä olisi painotettava vieraslajilain velvoitteita. Kuljettamista ja välivarastointia ei leviämisriskin vuoksi suositella. Kohteen seuranta on tarpeen useamman vuoden ajan.
Kaupungilla on julkinen alue, jolla kasvaa mm. jättipalsamia, kaukasianjättiputkea, kurtturuusua ja komealupiinia. Alueelle sijoitetaan infrarakentamisesta tulevia pilaantumattomia ylijäämämaita. Kasvustojen maanpäälliset osat poistetaan ja hävitetään asianmukaisesti. Alueelle tuodaan maa-aineksia paksu kerros. Yhteen kohtaan jättipalsamiesiintymän päälle tehdään parkkipaikka. Pohjalla oleva maakerros tiivistetään ja sen päälle levitetään suodatinkangas. Lopuksi alue täytetään murskeella 500 - 1000 mm.
Toiminta ei todennäköisesti ole ympäristöluvanvaraista, mutta tarvitaan MRL:n mukainen toimenpidelupa. Tarkasta asia lupaviranomaiselta. Mikäli kuitenkin ylijäämämaata läjitetään eli tuodaan tarpeettoman paksu kerros rakentamistarpeeseen verrattuna, tarvitaan siihen ympäristölupa.
Tässäkin tapauksessa haitallista vieraslajikasvia sisältävät maa-ainekset tulisi merkitä kohteessa sekä paikka olisi kirjattava paikkatietorekisteriin (esim. kunnan paikkatietojärjestelmä tai Ylva, ympäristönsuojelun sähköinen asiointijärjestelmä).
Haitalliseksi säädettyä vieraslajikasvia, kuten kurtturuusua, sisältävää maata tuodaan yrittäjän toimipisteeseen. Polttokelpoiset kasvinosat seulotaan ja toimitetaan jätteenpolttoon. Maa-aines viedään eri paikassa sijaitsevalle yrittäjän omalle pellolle, jossa ne levitetään 50 cm kerrokseksi pellon pintaan. Levittämistä ei tehdä aivan pellon reunoille. Maa-aines tasataan, jotta pellon hoito on mahdollista. Pellon viljelystä tehdään vuokrasopimus. Sopimuksessa määritellään pellon hoito niin, ettei haitallinen vieraslaji pääse leviämään, esim. nurmi, säännöllinen niitto. Vuokrasopimukseen kuuluu kohteen tarkkailu ja tarvittaessa torjunta.
Maa-ainesten vastaanotto ja seulominen on ympäristöluvanvaraista toimintaa. Lisäksi maa-ainesten pellolle sijoittamiseen tarvitaan ympäristölupa. Tarkoitus ja maa-aineisten määrä ratkaisevat, onko maa-ainesten pellolle sijoittaminen lannoitevalmistelain (539/2006) alaista toimintaa (maanparannus) tai ympäristöluvanvaraista toimintaa, kuten pellon korottaminen tai maankaatopaikan toiminta.
Toiminta on riskialtista, sillä monien vieraslajikasvien osalta ei vielä tarkkaan tunneta, kuinka pitkään niiden siemenet säilyvät itämiskykyisinä/elinkelpoisina. Lisäksi on vaara vieraslajin leviämiselle esim. pellon salaojituksen tai muun kaivamisen yhteydessä. Tässäkin tapauksessa maa-ainekset tulisi merkitä kohteessa sekä kirjata paikka paikkatietorekisteriin. Seurannan ja valvonnan jatkuvuus olisi taattava, esim. pellon vuokraajan vaihtuessa. Maanomistajan/toimijan oma kirjanpito ja dokumentointi on tarpeen, sillä ympäristöluvanvarainen toiminta voi jossain vaiheessa loppua, mutta on tärkeää, että maanomistajalla tai jatkossa alueella toimivalla tai jatkokäyttöä suunnittelevalla on tieto täsmällisestä vieraslajia sisältävien maiden sijoituspaikasta.
Pilaantumattoman maa-aineksen vastaanottopaikkaan tai maankaatopaikalle tuodaan maa-aineksia, joissa on haitalliseksi säädetyn vieraskasvilajin siemeniä ja juurakoita (esim. kaukasianjättiputkea, komealupiinia, japanintatarta tai kurtturuusua). Torjuntakohteesta on maanpäällinen kasvusto poistettu ennen maan kaivamista, jotta orgaanista ainesta jäisi maahan mahdollisimman vähän. Maa-ainekset tuodaan kuorma-autolla vastaanottopaikkaan tai maankaatopaikalle. Mikäli maa-aineksessa on runsaasti orgaanista ainesta, kuten juuria, se seulotaan vastaanottopaikassa kasviaineksen erottelemiseksi, ja seulotut juurakot ym. kasvimateriaali hävitetään asianmukaisesti. Maa-ainekset sijoitetaan alueella kohtaan, jossa läjitetty maa-aines saa olla häiriöittä niin pitkään, että lisääntymiskykyiset kasvinosat ovat tuhoutuneet. Kuorma-auto puhdistetaan paikan päällä tavalla, jolla voidaan taata ajoneuvosta siementen, juurtenpalojen ym. lisääntymiskelpoisten osien saaminen talteen, ja ne hävitetään asianmukaisesti. Läjitetyt maa-ainekset peitetään pilaantumattomalla maa-aineksella. Joka työpäivän jälkeen, jolloin on kuormia alueelle vastaanotettu, tehdään esipeitto soveltuvan paksuisella maakerroksella, ja lopullinen peitto vähintään kahden metrin maakerroksella tehdään kasvukauden lopulla. Käsittelyyn tuotujen maa-ainesten määrät, syntypaikka, niiden sisältämät haitalliset vieraskasvilajit, päivämäärä sekä kuormien sijoittamisen paikat dokumentoidaan seurantaa varten. Alue eristetään ylimääräisen alueella tapahtuvan liikkumisen estämiseksi. Läjitysaluetta seurataan säännöllisesti (esim. vähintään kerran viikossa), ja tarkastetaan, onko haitallista vieraslajikasvia kasvanut kasan pintaan tai lähiympäristöön. Jos näin tapahtuu, haitallinen vieraslajikasvi torjutaan ja puhtaita maa-aineksia lisätään kasan päälle. Havainnoista pidetään kirjaa. Toiminta-alueelta tulevat valumavedet johdetaan laskeutusaltaaseen. Alueen valuma-, pinta- ja pohjavesistä otetaan säännöllisesti näytteet, joista seurataan veden laatua, kuten pH ja ravinnepitoisuudet.
Maa-ainesten vastaanotto on ympäristöluvanvaraista toimintaa. Lupaan tarvitaan lisäksi maininta haitallista vieraskasvilajia sisältävien maiden vastaanotosta sekä kuvaus niiden käsittelystä ja seurannasta.