Ennakoi ja ennaltaehkäise vieraslajien valtaa

Puutarhan kaunistus voi osoittautua luonnon kauhistukseksi. Nopea kasvu ja helppohoitoisuus houkuttelevat valitsemaan ulkomaisia lajeja, mutta tutustakin lajista voi tulla kielletty, kun haitallisten vieraslajien luetteloa päivitetään tiedon karttuessa. Vieraslajien haittojen vähentämisessä ennakointi ja ennaltaehkäisy on avainasemassa.

Kun itäaasialainen ruohokasvi tuodaan eurooppalaisen puutarhan koristeeksi, seuraukset voivat olla yllättävät. Vieraslajit ovat lajeja, jotka ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan seurauksena ylittävät luontaiset leviämisesteet, kuten meret ja vuoristot. Vieraslajit päätyvät alueille, joille ne eivät ilman ihmisen apua leviäisi, kuten vaikkapa japanintatar suomalaiseen puutarhaan. Vieraslajikasveja levitetään tarkoituksella erityisesti puutarha- ja viljelykasveina, mutta ne voivat päätyä uusille alueilla tahattomasti esimerkiksi taimimateriaalin tai maa-ainesten mukana.

Luontoon levitessä vieraslajit voivat osoittautua haitallisiksi ja uhata luonnon monimuotoisuutta. Japanintatar kasvaa uudella kotiseudullaan Euroopassa jopa kolmemetriseksi tiheiköksi, jossa eivät muut lajit menesty. Suomen uhanalaisuusarvioinnin perusteella yksistään kurtturuusu taas on uhkatekijä 49 punaiselle listalle lukeutuvalle hyönteiselle, jäkälälle, sienelle tai putkilokasville. Haitallisista vieraslajeista voi olla myös taloudellista tai terveydellistä haittaa. Jättiputket voivat aiheuttaa vakavia iho-oireita ja marunatuoksukki allergiaa. Rikkakananhirssin torjunta viljelyksiltä voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.  

Haitallisten vieraslajien leviämistä ja niiden aiheuttamia haittoja pyritään estämään vieraslajilainsäädännöllä. EU:n ja kansallisessa vieraslajiluettelossa on määritetty säädetyt haitalliset vieraslajit, joita koskevat mm. maahantuonti- ja kasvatuskielto. Molempia luetteloita päivitetään tarpeen mukaan. Edellisen kerran kansallista vieraslajiluetteloa päivitettiin elokuussa 2023. Kansalliseen vieraslajiluetteloon lisättäväksi ehdotettiin kaikkiaan 38 lajia tai lajiryhmää, joista 26 oli kasveja. Lajien arviointi toteutettiin yhtenäisen riskiarvioinnin ja kriteeristön sekä asiantuntija-arvioinnin pohjalta.

Kansalliseen vieraslajiluetteloon seitsemän uutta lajia

Maa- ja metsätalousministeriö nosti kansalliseen vieraslajiluetteloon kiireellisyyden ja kustannustehokkuuden perusteella seitsemän lajia: vuorivaahtera, kanadan-, iso- ja korkeapiisku, viitapihlaja-angervo, valkopajuangervo sekä mustapääetana.

Pohjoisamerikkalaisista piiskuista kanadanpiisku on Suomessa yleisin, ja sitä esiintyy viljelykarkulaisena etenkin Etelä-Suomessa. Kanadanpiiskun on todettu vähentävän putkilokasvien, hyönteisten sekä jopa lintujen monimuotoisuutta.

Kaupunkien koristepuuna käytetty vuorivaahtera lisättiin kansalliseen luetteloon ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Lajia tavataan toistaiseksi karkulaisena vain muutamissa paikoissa, mutta sen voimakas leviämispotentiaali on tunnistettu jo vuonna 2012 julkaistussa Vieraslajistrategiassa. Laji on myös Norjassa ja Ruotsissa tehtyjen riskinarviointien perusteella tunnistettu korkean riskin lajiksi.

Viitapihlaja-angervo ja valkopajuangervo muodostavat peittäviä, tiheitä kasvustoja, jotka haittaavat muiden kasvilajien kasvua ja vähentävät monimuotoisuutta. Näitä lajeja koskevat kiellot astuvat voimaan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen, elokuussa 2025. Kumpikin laji kannattaa jättää istuttamatta jo ennen siirtymäajan päättymistä.

Taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana voi levitä myös muita haitallisia vieraslajeja. Kansallisen luetteloon nostettiinkin mustapääetana, joka aiheuttaa samantapaisia haittoja kuin meillä jo laajalle levinnyt espanjansiruetana.

Selkeyttä vieraslajiluetteloihin kuuluvien lajien tulkintaan

Vieraslajiluetteloissa listattujen kasvien kasvatuskielto ja muut kiellot koskevat koko lajia eli myös alalajeja ja lajikkeita. Näin esimerkiksi viitapihlaja-angervon matalakasvuista lajiketta (Sorbaria sorbifolia ’Sem’), jota myydään pikkupihlaja-angervon nimellä, ei myöskään saa myydä tai kasvattaa.

Jalostetut lajiristeymät sen sijaan eivät ole vieraslajilainsäädännön alaisia, ellei niin ole erikseen mainittu. Esimerkiksi jalostettuja tarhakurtturuusuja ja tarhapiiskuja kiellot eivät koske. Vaikka vierasperäistä lajiristeymää ei olisikaan säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, voi sekin levitä tehokkaasti luontoon ja syrjäyttää alkuperäistä lajistoa

Kansallista vieraslajiluetteloa päivitetään jatkossakin tiedon karttuessa   

Useilla puutarhakasveilla nopea kasvu ja leviäminen, tiheät kasvustot sekä kestävyys ja sopeutuminen erilaisiin olosuhteisiin ovat toivottuja ominaisuuksia. Samat ominaisuudet osoittautuvat kuitenkin varsin ikäviksi, kun luontoon karanneen vieraslajin tiheät, laajat kasvustot tukahduttavat alkuperäistä lajistoa. Suomen luonnosta on löydetty karkulaisena monenlaisia eksoottisia puutarhakasveja, jopa bambuja.

Uusien vieraslajien ilmestyminen ja vanhojen lajien leviäminen luontoon lisäävät vieraslajien aiheuttamia haasteita tulevaisuudessa. Siksi kansallista vieraslajiluetteloa on päivitettävä myös tulevina vuosina. Kansalliseen luetteloon tulevaisuudessa lisättäviä lajeja on mahdotonta tässä vaiheessa vielä luetella. Todennäköisemmin sinne nousee lajeja, jotka ovat jo aiemmin olleet ehdolla lisättäväksi, mutta joista vielä kaivataan lisätietoa, tai lajeja, joilla on voimakas leviämispotentiaali ja jotka on jo lähialueella tunnistettu haitallisiksi.

Tulevaisuudessa osa tutuista puutarhakasveista voikin joutua haitallisten listalle

Kenties ensimmäisiä kansalliseen vieraslajiluetteloon lähitulevaisuudessa lisättäviä lajeja on isotuomipihlaja, joka jäi pois viimeisimmästä luettelon päivityksestä vain, koska kahta vuotta pidempi siirtymäaika ei ollut lainsäädännön puitteissa mahdollinen. Isotuomipihlaja on Suomessa suosittu puutarhakasvi, joka lisääntyy ja leviää tehokkaasti kasvullisesti ja siemenestä. Siemenet voivat kulkeutua lintujen matkassa uusille alueille, ja lajia esiintyy meillä jo luonnonsuojelualueillakin. Tiheät isotuomipihlajan kasvustot vievät elintilaa alkuperäiseltä lajistolta ja muuttavat kasvillisuusrakennetta. Uusissa istutuksissa isotuomipihlaja kannattaakin jo korvata toisella kasvilajilla.

Lisäksi kansalliseen vieraslajiluetteloon olivat ehdolla muun muassa pensaskanukkaryhmä ja pajuangervoryhmä. Näihin lukeutuvista lajeista etenkin lännenkanukka sekä rusopajuangervo ja mökinpajuangervo on tunnistettu lähialueillamme haitallisiksi voimakkaan leviämispotentiaalin ja ekologisen haitan vuoksi.

Jättipoimulehti on jo aikoinaan vieraslajistrategiassa tunnistettu potentiaalisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sittemmin lajin runsas siementuotanto ja voimakas leviämispotentiaali nousi esiin kotimaisessa puutarhakasvien leviämispotentiaalia tarkastelleessa tutkimuksessa.

Mongolian- ja kaukasianmaksaruoho ovat todennäköisesti tulossa Ruotsin kansalliseen vieraslajiluetteloon, kuten myös kiiltotuhkapensaista Cotoneaster divaricatus. Etenkin mongolianmaksaruohon voimakas leviäminen ja muiden lajien kasvun estävät tiheät kasvustot on tunnistettu myös meillä Suomessa. Myös kiiltotuhkapensaiden voimakkaaseen leviämispotentiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota.

Pikkutalviolla kasvullinen lisääntyminen on hyvin voimakasta ja siitä on lukuisia havaintoja luonnonympäristöstä erityisesti Etelä-Suomesta. Ruotsissa pikkutalvio, kuten myös jättipoimulehti, on määritelty korkean riskin vieraslajeiksi.

Kaikkien vierasperäisten lajien päästäminen luontoon on laissa kiellettyä. Jokaisen on huolehdittava, että omassa pihassa tai puutarhassa olevat vieraslajit eivät pääse karkuteille. Istutuksissa kannattaa suosia kotimaisia lajeja. Vieraslajien aiheuttamien haittojen vähentämisessä ennakointi ja ennaltaehkäisy ovat avainasemassa. Vieraslajeihin on aina syytä suhtautua varovaisuusperiaatteen mukaisesti.

Lisätietoja:

• Kaukoranta, T., Juhanoja, S., Tuhkanen, E.-M., & Hyvönen, T. (2019). Invasion potential of herbaceous ornamental perennials in northern climate conditions. Agricultural and Food Science, 28(1), 45–57. https://doi.org/10.23986/afsci.77398
• www.vieraslajit.fi
• https://mmm.fi/vieraslajit

Teksti: Miia Jauni ja Erja Huusela

Kirjoittajat työskentelevät vieraslajitutkijoina Luonnonvarakeskuksessa ja osallistuvat vieraslajilainsäädännön valmisteluun ja toimeenpanoon

Artikkeli julkaistu Viherympäristö-lehdessä 1/24