Usein kysyttyjä kysymyksiä

Vieraslajit ja lainsäädäntö - Usein kysyttyjä kysymyksiä

suomi | Svenska | English

Yleistä vieraslajeista

Mikä on vieraslaji? Entä haitallinen vieraslaji?

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Vieraslaji on siis ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston.

Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. 

Vieraslaji ja haitallinen vieraslaji määritellään EU:n vieraslajiasetuksessa (3 artikla, 1 ja 2 kohta).

Kansalliseen luetteloon otettavien vieraslajien haitallisuus on määritelty vieraslajilaissa (11 §). Määritelmä on jonkin verran laajempi kuin EU:n vieraslajiasetuksessa. Luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvan vahingon lisäksi otetaan huomioon myös muu vahinko, joka lajista voi aiheutua luonnonvaraiselle eliöstölle, sekä lajista aiheutuva vaara terveydelle tai turvallisuudelle.

Lisätietoa vieraslajin ja haitallisen vieraslajin määritelmistä löytyy täältä.

EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa haitallista vieraslajia ei saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Lajia ei saa kasvattaa eikä myydä tai markkinoida. Vieraslajin päästäminen ympäristöön on kielletty.

Mikä on tulokaslaji?

Tulokaslajit puolestaan tulevat maahamme omin voimin luonnollisesti leviämällä. Eli lajit, jotka luontaisesti leviävät Suomeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Pitääkö vieraslajihavainnoista ilmoittaa? Minne voin ilmoittaa vieraslajihavaintoni?

Havainnot haitallisista vieraslajeista kannattaa aina ilmoittaa kansalliseen vieraslajiportaaliin osoitteessa http://vieraslajit.fi

Tavoitteena on saada tarkempaa tietoa lajien levinneisyydestä ja esiintymien vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, jotta torjuntatoimet osataan kohdistaa alueille, missä niistä saadaan myös kustannuksiin nähden paras hyöty. Havainnoista voi ilmoittaa myös oman kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

 

Vieraslajisäädökset

Mikä on EU:n vieraslajiasetus?

EU:n vieraslajiasetuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla jäsenvaltiot pyrkivät estämään haitallisten vieraslajien tuonnin EU:n alueelle ja niiden leviämisen täällä.

Linkki EU:n vieraslajiasetuksen: http://eur- lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32014R1143&rid=1

Mikä on EU:n vieraslajiluettelo?

EU:n vieraslajiluettelo sisältää ne haitalliset vieraslajit, joihin EU:n vieraslajiasetusta sovelletaan. Luettelosta on säädetty EU:n komission erillisellä asetuksella. Luetteloa päivitetään tarpeen mukaan.

EU:n vieraslajiluettelon lajit (vieraslajiportaali):
/fi/content/euroopan-unionin-kannalta-merkityksellisten-haitallisten-vieraslajien-luettelo

EU:n vieraslajiluettelon lajit (komission sivut):
http://ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/list/index_en.htm

EU:n komission täytäntöönpanoasetus ((EU) 2016/1141) 1. luettelosta:
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2016.189.01.0004.01.FIN&toc=OJ:L:2016:189:TOC

EU:n komission täytäntöönpanoasetus ((EU) 2017/1263) täydennetystä luettelosta:
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2017.182.01.0037.01.ENG&toc=OJ:L:2017:182:TOC

Mikä on vieraslajilaki?

Vieraslajilaissa (laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 1709/2015) säädetään siitä, miten EU:n vieraslajiasetus pannaan toimeen Suomessa.

Vieraslajilaissa säädetään tämän lisäksi

  • sellaisista haitallisista vieraslajeista, jotka eivät kuulu unionin luetteloon mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina, ja
  • muidenkin vieraslajien torjunnasta, vaikka niitä ei, ainakaan tällä hetkellä, pidetä haitallisina vieraslajeina.

Linkki vieraslajilakiin: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151709

Lain tarkoitusta ja sen pykäliä selostetaan hallituksen esityksessä. Ks. esimerkiksi lain yksityiskohtaiset perustelut s. 35 - Hallituksen esitys 82/2015

Mikä on kansallinen vieraslajiluettelo?

Kansallinen vieraslajiluettelo sisältää ne vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n luetteloon mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Kansallisesta luettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Luetteloa päivitetään tarpeen mukaan.

Kansallinen luettelo on tullut voimaan 1.6.2019.
Linkki valtioneuvoston asetukseen 740/2019 ja sen liitteenä olevaan kansalliseen luetteloon https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704

Kansallisen luettelon laatimisperusteita on selostettu valtioneuvoston asetuksen perustelumuistiossa.

Mitä merkitsee se, että laji kuuluu EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon?

EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa haitallista vieraslajia ei saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Lajia ei saa kasvattaa eikä myydä tai markkinoida. Lajin päästäminen ympäristöön on kielletty.

Kansallisen luettelon lajeja koskevat samat kiellot. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että jotakin kieltoa ei sovelleta kansalliseen lajiin tai sen tiettyyn käyttötarkoitukseen. Vieraslajin ympäristöön päästäminen on kuitenkin aina kielletty.

Koskevatko EU:n luettelo ja kansallinen luettelo kieltoineen myös kaupallisia toimijoita, kuten taimitarhoja ja -myymälöitä tai akvaario- ja lemmikkieläinkauppoja? Miten tulee toimia, jos myynnissä oleva laji on otettu unionin luetteloon tai kansalliseen luetteloon?

EU:n luettelossa ja kansallisessa luettelossa olevien lajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito on kielletty.

Luetteloon lisättyjä uusia lajeja koskevat kiellot ja rajoitukset tulevat voimaan kesällä 2019. Lajien maahantuonti on sen jälkeen kiellettyä ja vanhat varastot pitää pääsääntöisesti hävittää. Yritykset voivat kuitenkin vielä kahden vuoden ajan myydä lajeja sellaiseen tutkimuskäyttöön tai lääketieteelliseen tuotantoon, johon on myönnetty erikseen lupa. Kuluttajille lajeja voi myydä vielä vuoden ajan edellyttäen, että yksilöitä pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä samalla varmistaen, etteivät ne voi lisääntyä eivätkä karata. Näiden määräaikojen jälkeen yritykset eivät saa enää varastoida lajeja.

Mitä tehdä, jos huomaan EU:n tai kansalliseen luetteloon kuuluvan vieraslajin olevan kaupan tai siihen liittyviä osto- tai myynti-ilmoituksia?

Asiasta voi ilmoittaa alueelliselle ELY-keskukselle, joka valvoo vieraslajilain noudattamista, esimerkiksi lähettämällä havainnosta tiedon ympäristöasioiden asiakaspalveluun osoitteessa ympariston.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi.

Kuka valvoo, että vieraslajisäädöksiä noudatetaan?

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) valvoo EU:n vieraslajiasetuksen ja kansallisen vieraslajilain ja -asetuksen noudattamista. Maahantuontia koskevien vieraslajisäännösten noudattamista valvoo Tulli.

Vieraslajiriskien hallinta vaatii ennen muuta tietoa ja ihmisten omaa ymmärrystä lajien vahingollisuudesta sekä hyvää yhteistyötä lajien torjunnassa. Tuloksiin pyritään pääsemään ensi sijassa viestinnällä ja neuvonnalla ilman viranomaisten pakkotoimia. Se on myös tehokkainta ja vaikutuksiltaan kestävintä.

 

Kasvit

Onko kiinteistön omistajan tai haltijan hävitettävä haitalliset vieraslajit maaltaan?

EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa vieraslajia ei saa tarkoituksellisesti kasvattaa kiinteistöllä. Jos esimerkiksi puutarhaan on istutettu luetteloon kuuluva kasvilaji, omistajan on poistettava istutus ja hävitettävä kasvin osat niin, ettei se pääse lisääntymään.

Jos haitallista vieraslajikasvia kasvaa kiinteistöllä, joka on omistajansa tai haltijansa jatkuvassa käytössä ja hoidossa, lajin esiintymistä on perusteltua pitää sen kasvattamisena. Näin siis siitä riippumatta, miten kasvi on alkujaan levinnyt kiinteistölle ja onko kyse kasvin aktiivisesta hoidosta vai pelkästään sen passiivisesta sietämisestä.

Koska haitallisen vieraslajin kasvattaminen on kiellettyä, omistajan tai haltijan on hävitettävä haitallinen vieraslajikasvi alueeltaan, myös siis naapurikiinteistöltä tai muualta ympäristöstä levinnyt esiintymä. Jos laji on levinnyt naapurin alueelta, naapurusten on syytä ryhtyä torjuntaan samanaikaisesti ja mielellään jonkinlaisessa yhteistyössä, jotta lajin uudelleen leviäminen saataisiin tehokkaasti estettyä.   

Mitkä ovat rangaistukset, jos en poista pihaltani vieraskasvilajia, eli onko kyseessä rikos?

Haitallisen vieraslajikasvin hävittämättä jättäminen ei ole rikos.

Jos hävittämättä jätetty laji pääsee laiminlyönnin takia leviämään kiinteistön ulkopuolelle, omistaja voidaan kuitenkin määrätä hävittämään myös tällaiset ympäristöön karanneet esiintymät.

Onko myös viljelijällä velvollisuus hävittää vieraslajit, esimerkiksi komealupiini, jos sitä on hänen pelloillaan tai pientareillaan?

EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvien haitallisten vieraslajien kasvatus ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Peltojen ja pientareiden omistajan tai haltijan (esimerkiksi viljelijän) on hävitettävä haitalliset vieraslajit käytössään ja hoidossaan olevilta alueilta.

Vieraslajikasvi voi kuitenkin levitä kiinteistölle myös itsestään ja kasvaa siellä ilman varsinaista hoitoakin, esimerkiksi pientareilla. Myös tällaista esiintymää voidaan pitää kasvatettuna, jos alueet ovat omistajansa käytössä ja hoidossa. Kyse voi siis olla vieraslajin kasvattamisesta siitä riippumatta, hoidetaanko lajia aktiivisesti vai onko kyse vain sen passiivisesta sietämisestä. Jos hävittämättä jätetty laji pääsee leviämään kiinteistön ulkopuolelle, omistaja voidaan määrätä hävittämään myös tällaiset ympäristöön karanneet esiintymät.

ELY-keskus valvoo vieraslajilain noudattamista. Hyviä torjuntakeinoja mm. komealupiinin osalta esitellään Vieraslajiportaalin sivulla: http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38950/show. Valmisteilla on myös hallintasuunnitelma muun muassa komealupiinin torjunnan avuksi, ja sen on määrä valmistua kesäksi 2020.

Voiko jostain saada apua vieraslajikasvien, esimerkiksi kurtturuusun, poistamiseen?

ELY-keskusten asiakaspalvelu opastaa vieraslajeihin liittyvissä asioissa alueellisesti eli esimerkiksi torjuntatietoa saa valtakunnallisesta ympäristöasioiden asiakaspalvelusta puh. 0295 020 900 (ympariston.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi).

Kuntia on kannustettu teettämään vieraslajien torjuntaa työllistämistöinä ja tukemaan vapaaehtoistoimintaa vieraskasvien kitkemiseksi. Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin. Vapaaehtoisia kitkentätalkoita järjestävät myös erilaiset järjestöt. Jos maanomistajana sallitte, kasvien kitkemisen maallanne voitaisiin mahdollisesti toteuttaa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kuten erilaisten kitkentätalkoiden yhteydessä. Tietoa kitkentätalkoista sekä yhteystietoja löytyy esimerkiksi osoitteesta: https://www.allergia.fi/luontoaskel/talkoot/

Lisäksi valmisteilla on kansallisen vieraslajiluettelon lajeja koskeva hallintasuunnitelma, joka tulee sisältämään ensisijaiset parhaimmat keinot myös esimerkiksi kurtturuusun torjumiseksi. Suunnitelman on tarkoitus valmistua kesällä 2020. Koska kurtturuusua käytetään laajasti koriste- ja hyötykasvina, niiden hävittämiselle on varattu pidempi aika kesään 2022 saakka. Tänä aikana selvitetään myös eri tilanteisiin sopivia kurtturuusun hävittämiskeinoja ja tiedotetaan niistä kiinteistönomistajille. Kasvatuskielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja kuten esimerkiksi hansaruusua.

Voiko kuka tahansa hävittää jättiputkea, lupiinia tai muita vieraslajeja yleisiltä alueilta ilman maanomistajan lupaa, jos sattuu kasvin löytämään?

Kasvien kitkeminen vaatii aina maanomistajan luvan. Kasveja voi jokamiesoikeuden perusteella kerätä, mutta kaivaminen ja kitkeminen muualta kuin omalta maalta ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa.

Kaikkiin yksityisen henkilön toimenpiteisiin toisen alueella, kun kyse ei ole jokamiehenoikeudesta, tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus. Tämä koskee myös yleisiä alueita kuten kunnalle kuuluvia ulkoilualueita, puistoja ja uimarantoja. Vaikka kunta sallisi rauhoittamattomien kasvien keräämisen ulkoilualueilta, tähän ei lähtökohtaisesti sisälly kasvien, edes haitallisten vieraslajikasvien, esiintymien hävittäminen kokonaan. Siinäkin tapauksessa, että kunta käytännössä hyväksyy haitallisten vieraslajien hävittämisen alueeltaan, tulee miettiä, onko yksittäisistä hävitystoimista hyötyä vieraslajin torjumiseksi vai voiko niistä olla myös haittaa (kasvin lisääntymiskykyisten osien leviäminen tai väärien lajien hävittäminen). Kunnan kannattaisi ennen kaikkea opastaa ihmiset ilmoittamaan havainnoistaan kunnan viranomaiselle. Ilmoittaminen pitäisi myös tehdä mahdollisimman helpoksi.

Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin (esimerkki Espoon kaupungista: https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Asuminen/Asukastoiminta/Talkoot/Vieraslajitalkoot(68039)

Voinko poimia tai kitkeä vieraskasvilajeja kuten lupiinia teiden varsilta?

Teiden varsilla lupiineja saa poimia, sillä kukkien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Moottori- ja moottoriliikenneteiden pientareille meneminen on kuitenkin kiellettyä. Pientareilla liikuttaessa on aina muistettava turvallisuus: auto on pysäköitävä P-alueelle tai levikkeelle ja ohiajavaa liikennettä on varottava. Keltaiset turvaliivit parantavat näkymistäsi. Muista, että pientareella saattaa olla roskia, kuten lasinsirpaleita tai metallinkappaleita.

Lupiinien tai muiden vieraslajien kitkeminen tai kaivaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja vaatii luvan. Jos haluat järjestää tienvarressa torjuntatalkoot, ota yhteys Liikenteen asiakaspalveluun. Lupaa ei kuitenkaan voi saada moottori- eikä moottoriliikenneteiden varsille.

Voinko poimia ja kitkeä vieraskasvilajeja rautateiden varsilta?

Et voi, sillä rautatiealueella liikkuminen on turvallisuussyistä kokonaan kielletty. Jos tiedät rautateiden varsilla merkittäviä vieraslajiesiintymiä, ilmoita niistä Vieraslajit.fi -palveluun tai Liikenteen asiakaspalveluun.

Voinko järjestää vieraslajikasvien kitkentätalkoot?

Jos maanomistaja sallii kasvien kitkemisen omalla maallaan, voi kitkentätalkoot järjestää. Lupa on aina saatava maanomistajalta. Kunnan omistamalla maalla lupaa voi kysyä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lupaa kannattaa pyytää ennen talkooporukan kokoamista.

Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin (esimerkki Espoon kaupungista: https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Asuminen/Asukastoiminta/Talkoot/Vieraslajitalkoot(68039). Tietoa kitkentätalkoista sekä yhteystietoja löytyy myös esimerkiksi osoitteesta: https://www.allergia.fi/luontoaskel/talkoot/ Jos haluat järjestää tienvarressa torjuntatalkoot, ota yhteys Liikenteen asiakaspalveluun. Lupaa ei kuitenkaan voi saada moottori- eikä moottoriliikenneteiden varsille.

Kenellä on vastuu vieraslajien, kuten komealupiinin, hävittämisestä esimerkiksi tienpientareilta? Koskeeko vieraslajien hävittämisohjeistus myös valtiota?

Vastuu vieraskasvien, kuten komealupiinin, hävittämisestä teiden varsilta on tienpitäjällä, eli valtion osalta Väylävirastolla ja ELY-keskuksella, sekä myös kunnilla ja yksityisillä tienpitäjillä. Väyläviraston Viherrakentamisen hoidon ohjeessa on jo vuodesta 2012 ohjeistettu niittämään lupiini tiealueita hoidettaessa, eli esimerkiksi lupiinin torjuminen teiden varsilta on siis jo osa tienpitäjien ja valtion normaalia toimintaa.

Tarkentavaa tietoa haitallisten vieraslajikasvien torjumiseksi tiealueilta saadaan kesään 2020 mennessä. Käynnissä on kansallinen selvitystyö, jossa selvitetään myös esimerkiksi komealupiinin ensisijaiset torjunta-alueet sekä kustannustehokkaimmat torjuntakeinot. Tavoitteena on saada lisätietoa lupiinin levinneisyydestä ja esiintymien vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, jotta torjuntatoimet osataan kohdistaa alueille, missä niistä saadaan myös kustannuksiin nähden paras hyöty. Hallintasuunnitelmaa valmistellaan yhteistyössä valtion viranomaisen Väyläviraston kanssa. Laajalle levinneiden lupiinien torjuminen tai hävittäminen kokonaan saattaa osoittautua paikoitellen kustannustehottomaksi tai jopa mahdottomaksi, joten hävittämisen sijaan ensisijaisena tavoitteena pidetään leviämisen rajoittamista etenkin luonnonsuojelun näkökulmasta arvokkailla paikoilla. Valtion eri viranomaisten vastuu ja rooli muun muassa juuri komealupiinin hävittämisen osalta eri toimenpiteitä toteutettaessa tullaan myös kirjaamaan edellä mainittuun suunnitelmaan.

Mitä on tarkoitus tehdä teiden varsilla leviävien vieraslajikasvien torjumiseksi?

Vastuu vieraskasvien hävittämisestä teiden varsilta on tienpitäjällä, eli Väylävirastolla, ELY-keskuksella ja kunnilla sekä yksityisillä tienpitäjillä. Tarkentavaa tietoa haitallisten vieraslajikasvien torjumiseksi tiealueilta saadaan kesään 2020 mennessä. Käynnissä on valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointihankkeisiin tarkoitetulla rahoituksella selvitystyö, jossa selvitetään haitallisten vieraslajikasvien ensisijaiset torjunta-alueet sekä kustannustehokkaimmat torjuntakeinot. Tavoitteena on saada lisätietoa lajien levinneisyydestä ja esiintymien vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, jotta torjuntatoimet osataan kohdistaa alueille, missä niistä saadaan myös kustannuksiin nähden paras hyöty. Laajalle levinneiden vieraslajikasvien torjuminen tai hävittäminen kokonaan saattaa osoittautua paikoitellen kustannustehottomaksi tai jopa mahdottomaksi, joten hävittämisen sijaan ensisijaisena tavoitteena pidetään leviämisen rajoittamista etenkin luonnonsuojelun näkökulmasta arvokkailla paikoilla.

Väyläviraston Viherrakentamisen hoidon ohjeessa on vuodesta 2012 ohjeistettu niittämään lupiini ja vuodesta 2009 jättiputki tiealueita hoidettaessa. Näiden vieraslajikasvien torjuminen teiden varsilta on siis jo osa tienpitäjien normaalia toimintaa. Lisäksi Väylävirasto kokoaa parhaillaan tietoja maantiealueiden kurtturuusuistutuksista. Istutusten sijaintiselvitysten pohjalta tarvittavat toimenpiteet sisällytetään mahdollisimman pian maanteiden hoidon alueurakoissa toteutettaviksi. Myös valmisteilla oleva hallintasuunnitelma ja siinä osoitettavat ensisijaiset kurtturuusun torjuntakohteet ohjaavat Väyläviraston torjuntatoimia tärkeimpiin kohteisiin.

Miten voin hävittää pihan vieraslajikitkentäjätteet ja pintamaan?

Pihan vieraslajikitkentäjätteet tai pintamaa tulee käsitellä omalla tontilla tai viedä kunnan osoittamaan puutarhajätteen vastaanottopaikkaan. Kasvijätteitä ei saa kuljettaa metsään tai luvattomille tunkioille, jotka ovat yksi merkittävimmästä haitallisten lajien leviämisväylistä luontoon. 

HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä ohjaa toimittamaan pienet vieraslajijätekuormat (kuljetusvälineinä henkilö- ja pakettiautot, peräkärryt) Sortti-asemille muovisäkkiin pakattuina ja sitä kautta poltettaviksi. HSY ohjaa kaikki suuret vieraslajijätekuormat (kuorma-autot) biojätteen laitoskäsittelyyn (varret, juuret, siemenet) tai viherjätteiden kompostointiaumaan (leikatut varret ja lehdet, ei juuria eikä siemeniä).

Kansallisen haitallisia vieraslajeja koskevan hallintasuunnitelman seuraavassa täydennyksessä selvitetään tarkemmin jätelainsäädännön mukaisia keinoja ja palveluntarjoajia vieraslajikasvijätteen hävittämiseksi. Suunnitelma valmistuu kesällä 2020.

Miten vieraslajiasetus vaikuttaa maankaatopaikkojen käyttöön, maa-ainesten seurantaan ja vieraslajien leviämisen kannalta turvallisen jatkokäytön hallintaan? Keitä ovat paikalliset ja alueelliset vastuutahot ja valvova viranomainen?

Jätelain yleiset valvontaviranomaiset eli ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnalle kuuluvista tehtävistä vastaa kunnan jätehuoltoviranomainen. Kunnan pitää järjestää myös esimerkiksi puutarhajätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä.

Hallintasuunnitelman seuraavassa täydennyksessä selvitetään tarkemmin jätelainsäädännön mukaisia keinoja ja palveluntarjoajia vieraslajikasvijätteen hävittämiseksi. Suunnitelma valmistuu kesällä 2020.

Jättiputken taimea tai siemeniä ei saa tuoda omalle pihalle, mutta saako esimerkiksi vieraan kasvilajin etelänruttojuuren?

Jättiputkilajit sisältyvät EU:n vieraslajiluetteloon. Näiden lajien kasvattaminen on kielletty. Sen sijaan esimerkiksi etelänruttojuuri ei ainakaan toistaiseksi sisälly EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, eikä sen istuttaminen omalle pihalle siksi ole kiellettyä. Suositeltavaa istuttaminen ei kuitenkaan ole ottaen huomioon etelänruttojuuren leviämisestä aiheutuvat haitat muulle luonnolle. Vaikka vieraslajikasvia kuten etelänruttojuurta ei olisi säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen leviäminen kasvatuspaikan ulkopuolelle pitää estää.

 

Lupiini

Miten voin hävittää lupiinin pihaltani ja estää sen leviämisen?

Lupiini leviää tehokkaasti siemenistä, jotka säilyttävät itämiskykynsä pitkään. Kasvia voi olla vaikea saada kokonaan hävitettyä kasvupaikalta, mutta sen leviämisen estäminen on ensimmäinen askel. Silloin, kun lupiineja on vähän, ne kannattaa kaivaa omalta maalta yksitellen juurineen ylös maasta. Hieman laajempia lupiinikasvustoja kannattaa niittää ennen kukinnan päättymistä, tai vaihtoehtoisesti katkoa ja kerätä pois kaikki lupiinin kukinnot. Tärkeää on, että niittojätteitä ei jätetä levälleen kasvupaikalle rehevöittämään maaperää. Niitetyt lupiinit tai kukinnot voi laittaa kompostiin tai haravoida kasvupaikalla kasaan maatumaan. Peittämällä kasan tukevalla muovilla tai pressulla voi vielä varmistaa, etteivät kasvit jatka kehittymistä.

Vielä kypsyvät siemenet tunnistaa vihreistä paloista. Siemenet voivat kehittyä kypsiksi, vaikka kukinto olisikin katkaistu. Tällöin kukkavarret voi pistää muovisäkkiin mätänemään, jolloin siemenet eivät pääse kehittymään. Jos kasvi on jo siementänyt, niittäminen tai kukintojen katkominen on siltä kesältä myöhäistä. Kypsät palot taas tunnistaa siitä, että ne ovat ruskeita, auenneet ja siemenet ovat varisseet. Torjuntatyötä on jatkettava useiden vuosien ajan, sillä maaperän siemenvarastosta itää uusia lupiininalkuja vuosienkin jälkeen.

Miten voin hävittää lupiinikimpun?

Pienen määrän kasvijätettä voi hävittää kompostissa, jonka lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi (tällöin siemenetkin tuhoutuvat). Taloyhtiöiden biojätekeräyksen kautta pienen määrän kasvijätettä voi siis hävittää. Hyvä hävityskeino on myös viedä lupiinit suljetussa muovipussissa sekajätteen kautta polttoon.

 

Kurtturuusu

Onko totta, että kurtturuusut on poistettava pihoilta ja omakotitonteilta?

Kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Sen sijaan kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut, eli Rosa Rugosa –lajikkeet, eivät ole sääntelyn piirissä. Haitallisten vieraslajikasvien kasvattaminen on kielletty. Haitallista vieraslajikasvia ei saa kylvää eikä istuttaa, ja kasvatettavina olevat kasvit pitää hävittää. Koska kurtturuusua käytetään niin laajasti koriste- ja hyötykasvina, niiden hävittämiselle on kuitenkin varattu pidempi aika kesään 2022 saakka. Tänä aikana selvitetään myös eri tilanteisiin sopivia kurtturuusun hävittämiskeinoja ja tiedotetaan niistä kiinteistönomistajille.

Vaikka oman puutarhan kurtturuusu ei näyttäisi tekevän juurivesoja kasvupaikkaansa laajemmalle, sen siemenet voivat kuitenkin kulkeutua lintujen ja edelleen esimerkiksi virtavesien mukana hyvinkin laajalle.

Miten voin hävittää kurtturuusun?

Kurtturuusua voi torjua joko näännyttämällä kasvin tai kaivamalla sen juurineen maasta. Näännytysmenetelmässä kaikki ruusupensaan uudet, vihreät versot katkaistaan pois. Ensimmäisenä vuonna versot kannattaa käydä katkomassa 3–4 kertaa. Seuraavina vuosina katkomista tehdään 2–3 kertaa kasvukauden aikana aina uusien versojen synnyttyä. Katkotut oksat voidaan jättää pensaan juurelle maatumaan. Hiljalleen, 3–4 vuodessa, pensas näivettyy kokonaan hengiltä. Näännyttämisen hyvä puoli on, että myös juurakot kuolevat ja lopulta jäljellä jäävät vain ruusupensaiden rangat, jotka voidaan leikata alas ja vaikka polttaa. Jos kasvusto on niin iso, ettei sen keskelle pääse työskentelemään, voidaan pensasto ensin leikata alas esim. 30 cm korkeudelta, jolloin kasvuston keskellä pääsee kulkemaan, ja vasta sen jälkeen uusien versojen kasvettua ryhtyä katkomistyöhön. Näännyttäminen on hyvä keino kivikkoisemmilla paikoilla, joilla juurakoiden pois kitkeminen ei onnistu. Menetelmän ehdottoman hyvä puoli on myös se, ettei torjunta-aineita tarvitse käyttää lainkaan. Työ on myös suhteellisen kevyttä.

Torjunta hävittämällä juurakot on helpointa pensaiden ollessa vielä pieniä. Pienimmät yksilöt on helppo kiskoa hiekasta käsin. Kookkaampiin yksilöihin tarvitaan tukevien hanskojen lisäksi työkaluja. Ensin pensas leikataan esim. oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas. Sen jälkeen päästään käsittelemään juurakkoa, joka pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa suhteellisen helposti, kivikossa työskentely on työläämpää.

Laajalle levinneiden, yhtenäisten kurtturuusukasvustojen hävittäminen kannattaa tehdä koneellisesti traktorin avulla. Myös koneellinen poistaminen vaatii huolellista jälkihoitoa ja seurantaa, koska juurakon kappaleita jää aina maahan.

Piikkisen kasvin kanssa työskennellessä on paljas iho syytä suojata kunnolla. Kurtturuusun hävittäminen ei yleensä onnistu kerralla. Maan sisään voi jäädä juurakon kappaleita, joista uudet pensaat saavat alkunsa. Tämän vuoksi käsiteltävällä kasvupaikalla tulee tehdä jälkihoitoa tulevinakin vuosina, kunnes laji on varmasti saatu hävitettyä.

Täytyykö minun poistaa pihaltani myös Hansa- lajikkeen kurtturuusut tai muut kurtturuusulajikkeet?

Kasvatuskielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja kuten hansaruusua.

Miten kielletyn kurtturuusun erottaa sallituista tarhakurtturuusulajikkeista?

Kurtturuusulla kukat ovat yksinkertaiset ja terälehtiä on (yleensä) viisi. Tarhakurtturuusujen kukat ovat yleensä kerrannaiset eli terälehtiä on selvästi enemmän. Kurtturuusun tunnistusohjeita löytyy kansallisesta vieraslajiportaalista kurtturuusua koskevasta Vieraslajit.fi -lajikortista.

Miten tunnistan kurtturuusun esimerkiksi orjanruususta tai karjalanruususta?

Kurtturuusun ja orjanruusun eroja ovat esimerkiksi piikkien lukumäärä ja muoto: kurtturuusulla on runsaasti erikokoisia suoria piikkejä, kun taas orjanruusulla piikkejä on vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Lisäksi kurtturuusun kukat ovat vaaleanpunaiset tai valkoiset ja orjanruusun kukat hennon vaaleanpunaiset. Orjanruusun sekä karjalanruusun erottaa kurtturuususta hyvin kiulukoiden eli ruusunmarjojen avulla: kurtturuusun kiulukat ovat keskeltä litistyneet, nauriin muotiset, kun taas orjanruusulla ja karjalanruusulla kiulukat ovat pitkänomaiset.

Kurtturuusun tunnistusvinkkejä löytyy kansallisesta vieraslajiportaalista kurtturuusua koskevasta Vieraslajit.fi -lajikortista.

Täytyykö myös sellaiset kurtturuusut hävittää, joita kasvatetaan ruusunmarjojen ja terälehtien vuoksi kaupalliseen tarkoitukseen?

Koska kurtturuusua käytetään laajasti koriste- ja hyötykasvina, niiden hävittämiselle varattiin kolmen vuoden siirtymäaika 1.6.2022 saakka. Haitallista vieraslajikasvia kurtturuusua ei saa kasvattaa kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, ja kasvatettavina olevat kasvit pitää hävittää, mukaan lukien kaupalliseen tarkoitukseen viljeltävät kurtturuusuviljelmät. Siirtymäajan kuluessa selvitetään myös eri tilanteisiin sopivia kurtturuusun hävittämiskeinoja ja tiedotetaan niistä mm. kiinteistönomistajille.

Kasvatuskielto ei kuitenkaan koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja eli näiden viljely kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.

Kurtturuusua on istutettu paljon muun muassa pihoille, puutarhoihin ja teiden varsille. Poistaminen esimerkiksi taloyhtiön pihalta voi olla kallista. Onko kasvien poistoon saatavilla apua?

Kuntia on kannustettu teettämään vieraslajien torjuntaa työllistämistöinä ja tukemaan vapaaehtoistoimintaa vieraskasvien kitkemiseksi. Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin (esimerkki Espoon kaupungista: https://www.espoo.fi/fi FI/Asuminen_ja_ymparisto/Asuminen/Asukastoiminta/Talkoot/Vieraslajitalkoot(68039). Vapaaehtoisia kitkentätalkoita järjestävät myös erilaiset järjestöt. Jos maanomistajana sallitte, kasvien kitkemisen maallanne voitaisiin mahdollisesti toteuttaa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kuten erilaisten kitkentätalkoiden yhteydessä. Tietoa kitkentätalkoista sekä yhteystietoja löytyy myös esimerkiksi osoitteesta: https://www.allergia.fi/luontoaskel/talkoot/

Kurtturuusun tunnistusta sekä torjuntaa koskevaa ohjeistusta löytyy vieraslajiportaalin Vieraslajit.fi -lajikortista, ja erityisesti tietoa kurtturuusulajien tunnistamiseksi tullaan päivittämään mahdollisimman pian. Lisäksi valmisteilla on kansallisen vieraslajiluettelon lajeja koskeva hallintasuunnitelma, joka sisältää ensisijaiset kustannustehokkaimmat keinot myös kurtturuusun torjumiseksi. Suunnitelman on tarkoitus valmistua keväällä 2020. Koska kurtturuusua käytetään niin laajasti koriste- ja hyötykasvina, niiden hävittämiselle on varattu kolmen vuoden siirtymäaika 1.6.2022 saakka. Sen kuluessa selvitetään eri tilanteisiin sopivia kurtturuusun hävittämiskeinoja ja tiedotetaan niistä kiinteistönomistajille.

 

Lemmikkieläimet

Koirasusi sisältyy kansalliseen vieraslajiluetteloon. Voiko koirasusia edelleen pitää, ja saako niitä kasvattaa ja myydä lemmikeiksi?

Koirasusi sisältyy kansalliseen vieraslajiluetteloon, eli se on valtioneuvoston asetuksella määritelty Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa 1.6.2019 lemmikkieläimeksi laillisesti hankitun koirasuden saa pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että eläin ei pääse lisääntymään eikä karkaamaan. Lemmikkiä ei saa myöskään luovuttaa eteenpäin.

Miten koirasudella tarkoitetaan? Jos puhdas susi on useamman kuin neljän sukupolven päässä, kuuluuko eläin silloin vieraslajilainsäädännön piiriin?

Asetuksessa koirasudella tarkoitetaan kesykoiran ja suden risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa (F1-F4), kesykoiran ja muun koiraeläinlajin risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa (F1-F4) sekä sukupolvien lukumäärästä riippumatta kaikkia sellaisia risteymiä, joissa toisena vanhempana on jokin edellä sanottu risteymä (F1-F4) ja toisena vanhempana muu kuin kesykoira. Eläintä pidetään siis koirasutena esimerkiksi silloin, jos sen esivanhempana on ollut kesykoiran ohella susi enintään neljää sukupolvea aikaisemmin, risteymän oma sukupolvi mukaan laskien. Risteymiä viidennessä sukupolvessa (F5) ja siitä eteenpäin pidetään kesykoirina. Jos risteytyksessä kuitenkin käytetään kesykoiran sijaan esimerkiksi toista koirasutta, uusi risteymä on geneettisiltä ominaisuuksiltaan yhä suden kaltainen. Näin siitä riippumatta, kuinka monen sukupolven päässä alkuperäinen susi on ollut. Sukupolvien lukumäärällä ei siksi ole tällaisissa risteytyksissä merkitystä. Lisätietoa koirasudesta löytyy vieraslajiportaalista sekä ohjeesta koirasusien kasvattajille.

Haitallisten vieraslajien luetteloihin sisältyy lemmikkieläimiä. Pitääkö lemmikistä luopua? 

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon. Omistajan on myös varmistettava, ettei lemmikki voi lisääntyä eikä karata. Lemmikkiä ei saa luovuttaa eteenpäin.

Sisältyykö lemmikkiskunkki kiellettyjen lajien listalle?

Skunkki eli haisunäätä sisältyy edellä selostettuun kansalliseen luetteloon, josta on säädetty valtioneuvoston asetuksella. Haisunäätä kuuluu asetuksen liitteen A kohdassa 1.1 tarkoitettuun petoeläinten lajiryhmään. Haisunäätien maahantuonti, kasvattaminen ja myynti on siten kielletty vuoden 2016 alusta lukien.  Kiellot eivät kuitenkaan koske eläintarhassa pidettäviä yksilöitä.

Omistajat saavat pitää lemmikkihaisunäädät ja muut kansalliseen tai EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä luetteloon. Omistajan on myös estettävä eläimen lisääntyminen ja karkaaminen ympäristöön. Lemmikkiä ei saa luovuttaa eteenpäin.

Voiko esimerkiksi kettua tai muuta vastaavaa lajia tuoda lemmikiksi Suomeen?

EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvaa haitallista vieraslajia ei saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Sellaiset kettu- ja muut petoeläinlajit, jotka eivät kuulu Suomen alkuperäisiin lajeihin, on kansallisessa luettelossamme säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi. Niiden maahantuonti on kielletty, eikä tuontiin voida myöskään myöntää lupaa. Kielto ei koske lajien sellaisia yksilöitä, joita käytetään turkiseläiminä. On kuitenkin huomattava, että pelkkä turkistarhaajaksi rekisteröityminen ei tee maahantuonnista ja eläinten hallussapidosta sallittua, vaan eläimiä on myös tosiasiallisesti käytettävä ainoastaan tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi vieraslajeihin kuuluvia kettuja ei siis voi enää tuoda lemmikiksi Suomeen, eikä niitä voi myöskään luovuttaa turkistarhoilta tähän käyttöön.

EU:n ja kansallinen vieraslajilainsäädäntö kieltää haitallisten vieraslajien kuljettamisen. Eikö esimerkiksi lemmikkejä enää voi kuljettaa?

Vieraslajisäädöksissä kielletään erikseen myös lajin kuljettaminen. Tämä kuljettamiskielto koskee kuitenkin lähinnä kaupallisia kuljetuksia, kun eläimiä kuljetetaan esimerkiksi kasvattajalta tai maahantuojalta edelleen myytäviksi. Sen sijaan, kun vieraslajilemmikin omistaja kuljettaa omaa eläintään mukanaan, kuljettaminen kuuluu lemmikin normaaliin hallussapitoon, joka on siirtymäsäännöksen mukaan sallittua.

Voiko yksityishenkilö myydä tai muuten luovuttaa lemmikin, kuten punakorvakilpikonnan, uuteen kotiin? Voiko lemmikkejä luovuttaa esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille uuden kodin löytämiseksi?

Jos omistajalla on ollut punakorvakilpikonna tai muu eläin lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, hän voi pitää eläimen sen luonnolliseen kuolemaan saakka.

Oikeus pitää vieraslajilemmikki on säädetty sille, joka omisti eläimen kiellon tullessa voimaan. EU:n vieraslajiasetuksessa tai kansallisessa vieraslajilaissa ei säädetä lemmikin luovuttamisesta uudelle omistajalle. Siksi lähtökohta on, että lemmikkiä ja oikeutta sen hallussapitoon ei voi luovuttaa toiselle.

Kansallisten vieraslajieläinten osalta tämä sääntely on yksiselitteinen: omistaja ei saa luovuttaa kansalliseen luetteloon kuuluvaa vieraslajilemmikkiä eteenpäin. Sääntelyn tarkoituksena on suojata alkuperäisen omistajan oikeutta ja hänelle tärkeää suhdetta omaan lemmikkiinsä. Jos omistaja katsoo myöhemmin voivansa luopua lemmikistään, samaa suojaustarvetta ei enää ole.

Oikeutta lemmikin luovuttamiseen joudutaan kuitenkin arvioimaan EU-lajien osalta erikseen. Syynä on se, että EU-lajeja koskevia säännöksiä tulkitaan EU:n tasolla. Komissio on tulkinnut EU:n vieraslajiasetusta niin, että oikeus vieraslajilemmikin pitämiseen säilyy, jos lemmikki luovutetaan uudelle omistajalle. Ehtona on, että eläintä ei luovuteta kaupalliseen tarkoitukseen. EU-luetteloon kuuluva lemmikki voitaisiin siten luovuttaa myös eläinsuojeluyhdistykselle välitettäväksi uuteen kotiin, koska tällaiset yhdistykset eivät ole kaupallisia toimijoita.

 

Muut vieraslajieläimet

Kansallisessa vieraslajiasetuksessa on lueteltu vieraslajeiksi eri lajiryhmiä. Ovatko kaikki lajiryhmän lajit siis vieraslajeja? Ovatko siis esimerkiksi kaikki lepakot, petonisäkkäät ja varikset vieraslajeja?

Kaikki lajiryhmien lajit eivät ole vieraslajeja. Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti. Lajit, jotka luontaisesti leviävät uudelle alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja eivätkä siis kuulu vieraslajisäädösten piiriin. Kansallisessa vieraslajilaissa ja –asetuksessa mainituilla lajiryhmillä tarkoitetaan vain sellaisia lajeja, jotka eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon tai eivät ole levinneet itse. Tämä koskee kaikkia lajiryhmiä. Lintujen osalta vieraisiin peto- ja varislintuihin eivät siis kuulu Suomessa pesivät peto- ja varislintulajit eivätkä meille esimerkiksi muuttomatkalla harhautuvat lajit. Mutta lintujen osalta myös tarha-alkuperää olevat petolintulajien risteymät ja Suomen luonnonvaraisista populaatioista poikkeavat tarhakannat katsotaan vieraslajeiksi.

Löysin pihaltani espanjansiruetanan, miten toimin?

Varmista ensin, että kyseessä on espanjansiruetana. Espanjansiruetanan sekoittaa helposti ukkoetanaan, joka on Suomessa alkuperäiseen lajistoon kuuluva, eikä sitä ole syytä hävittää. Espanjansiruetanan hengitysaukko on kilven etuosassa, lähellä päätä, kun taas ukkoetanan hengitysaukko on kilven takaosassa. Lisää tunnistusvinkkejä löytyy täältä. Kun olet varmistunut lajista, voit hävittää lajin. Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään ja tapetaan katkaisemalla tai pudottamalla kiehuvaan veteen. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen. Pienen määrän puutarhajätettä, jossa voi olla espanjansiruetanan munia voi hävittää muovipussiin suljettuna sekajätteessä, tai kompostissa, jonka lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi. Tällaisia komposteja ovat esimerkiksi teolliset kompostit. Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle.

Täplärapu sisältyy EU:n vieraslajiluetteloon. Voiko täplärapua edelleen pyytää, myydä tai ostaa? Voiko eläviä täplärapuja tuoda Suomeen ruoaksi jalostamista varten?

Vuoden 2017 rapukaudesta alkaen voimassa on ollut EU-sääntely, jossa täplärapu on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU 2016/1141) mukaan unionin luetteloon otettuja ja jäsenvaltion alueella jo laajalle levinneitä haitallisia vieraslajeja kuten täplärapua voidaan kuitenkin hallita muun muassa kalastamalla, metsästämällä tai ansapyynnin avulla taikka millä tahansa muulla poistamistavalla kulutus- tai vientitarkoituksessa edellyttäen, että nämä toimet toteutetaan kansallisen hallintaohjelman yhteydessä. Suomessa täpläravun pyyntiä, kauppaa ja rapujen käyttöä voidaan siten jatkaa aiempaan tapaan, mutta istutukset kaikkiin vesiin - myös nykyisiin täplärapuvesiin - sekä täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.

Komissio on jäsenvaltioiden tarkentaviin kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa vahvistanut, että edellä sanottu sääntely mahdollistaa myös elävien täpläravun viennin jäsenvaltiosta toiseen. Edellytyksenä on, että vienti ja tuonti sisältyvät viejävaltion ja tuojavaltion hallintasuunnitelmiin. Suomessa hallintasuunnitelma löytyy täältä: Hallintasuunnitelma I haitallisten vieraslajien torjumiseksi (hyväksytty 13.3.2018) PDF 145kB  Eli eläviä täplärapuja voidaan tuoda toisesta EU-valtiosta Suomeen ruoaksi jalostamista varten edellyttäen, että tuontiyksilöiden lisääntyminen ja pääsy ympäristöön on tehokkaasti estetty. Nämä edellytykset täyttyvät, kun tuonnissa noudatetaan voimassa olevaa Ruokaviraston toimintaohjetta 18011 ”Elävien rapujen tuontiohje”, ks. https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/tuonti-ja-vienti/eu-maat-norja-ja-sveitsi/elintarvikkeet/elavien-rapujen-tuominen/

Mitä tehdä, jos luonnosta löytyy EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvä haitallinen vieraslaji?

Kaikki vieraslajihavainnot kannattaa aina ilmoittaa vieraslajiportaalin ilmoituslomakkeella. Toimintaohjeet tilanteessa riippuvat siitä, mikä haitallinen vieraslaji on kyseessä:

Jos kohtaat luonnossa minkin, supikoiran, piisamin, nutrian eli rämemajavan tai pesukarhun, kannattaa olla yhteydessä paikalliseen metsästysseuraan riistanhoitoyhdistyksen kautta: https://riista.fi/riistahallinto/riistanhoitoyhdistykset/ tai Suomen Metsästäjäliiton piirien kautta: https://metsastajaliitto.fi/piirit. Paikallisesta metsästysseurasta on mahdollista löytää lähialueelta asiantunteva metsästäjä, joka voi pyrkiä poistamaan haitallisen vieraslajin luonnosta.

Jos kohtaat luonnossa koirasuden, on toimittava samalla tavalla kuin kohdatessa suden, sillä suden ja koirasuden erottaminen toisistaan ulkoisten tuntomerkkien perusteella on monissa tapauksissa käytännössä mahdotonta. Luonnossa esiintyvän koirasuden lajimääritys on varmistettava yksilön DNA-analyysin perusteella ja yksilö voidaan vasta tällaisen varmistuksen jälkeen tappaa Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla. Risteymäyksilöiden poistamisesta huolehtivat suurriistavirka-aputoimijat.

Lajitunnistuksen varmistavat viranomaisten määrittelemät toimijat. Viranomainen myös päättää risteymiksi todettujen yksilöiden poistamisesta sekä toimijoista, joilla on valtuus toteuttaa poisto.

Jos näet koirasuden tai suden soita seuraavissa tapauksissa hätäkeskukseen numeroon 112:

  • Susi tai koirasusi on aiheuttanut henkilövahingon.
  • Susi tai koirasusi on piha-alueella eikä poistu sieltä tai jää kiertelemään lähiympäristöön.
  • Susi tai koirasusi yrittää lähestyä ihmistä, ei väistä ihmistä tai käyttäytyy muutoin ihmistä kohtaan pelottomasti.
  • Susi tai koirasusi on loukkaantunut tai sairas.
  • Susi tai koirasusi on ollut osallisena liikenneonnettomuudessa.
  • Susi tai koirasusi liikkuu päiväsaikaan tiiviisti rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla.
  • Susi tai koirasusi on aiheuttanut omaisuusarvoltaan huomattavan koti- tai tuotantoeläinvahingon.

Muissa tapauksessa voit ilmoittaa havainnoistasi paikalliselle petoyhdyshenkilölle riistakeskuksen sivuille seuraavasti: Mene riistakeskuksen yhteystietosivulle (riista.fi), valitse oikea alue ja tehtäväksi petoyhdyshenkilö. Paikallisen petoyhdyshenkilön nimen ja puhelinnumeron saat Suomen riistakeskuksen verkkosivuilta tai alueen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalta. Ilmoita havaintosi yksityiskohdat ja tarkka sijainti petoyhdyshenkilölle. Myös suden tai koirasuden jäljistä, jätöksistä ja petojen jättämistä haaskoista on hyvä ilmoittaa.

Jos kohtaat luonnossa haitallisen vieraslajikalan, täpläravun tai villasaksiravun, voit ilmoittaa siitä vieraslajiportaalin ilmoituslomakkeen lisäksi  http://kalahavainnot.fi/lomake ilmoituslomakkeella. Jos saat vieraslajikalan saaliksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön.

Muiden lajien kohdalla ilmoita havaintosi vieraslajiportaalin ilmoituslomakkeella. Tarvittaessa voit kysyä lisätietoa myös ELY-keskuksen ympäristön asiakaspalvelusta: ympariston.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi tai  0295 020 900.

Myös eläintarhoissa voidaan harkinnan mukaan ottaa vastaan EU:n luettelolajeihin kuuluvia lemmikkieläimiä ja kaupallisilla toimijoilla olevia eläimiä sekä luonnosta tavattuja eläimiä, jotka sisältyvät joko EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon. Eläintarhat voivat pitää kyseistä eläintä niiden luonnolliseen kuolemaan saakka, huolehtien kuitenkin, ettei se pääse lisääntymään eikä karkaamaan. Myös paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin vastaanotetut vieraslajieläimet voidaan luovuttaa harkinnan mukaan eläintarhoihin.

Miten menetellään, jos luonnosta havaitaan EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon sisältyvä pienikokoinen haitallinen vieraslajieläin, kuten alppivesilisko, hietasisilisko ja vihersammakko? Voiko näitä eläimiä hävittää omatoimisesti ilman lupaa?

Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät matelijat ja sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja. Siksi on tärkeä varmistaa ennen mihinkään toimiin ryhtymistä, että laji on tunnistettu oikein.

Jos eläinlaji on vieraslajilainsäädännössä (EU:n tai kansallinen vieraslajiluettelo) haitalliseksi säädetty vieraslaji, joka on päässyt leviämään luontoon ja pystyy siellä elämään, lajia ei pidetä luonnonsuojelulaissa tarkoitetulla tavalla luonnonvaraisena.

Kaikkiin toimenpiteisiin toisen alueella, kun kyse ei ole jokamiehenoikeudesta, tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus. Eläin- (tai kasviyksilöidenkään) hävittäminen toisen alueelta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, ei edes haitallisten vieraslajien.

Haitallistenkin vieraslajieläinten käsittelyssä pitää noudattaa eläinsuojelulain vaatimuksia niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kipua ja tuskaa.

Jos havaitset haitallisen vieraslajin luonnossa, kannattaa yleensä olla yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen tai ELY-keskukseen: ympariston.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi tai  0295 020 900. Niiltä voi saada ohjeita mm. lajimäärityksen varmistamiseksi sekä tietoja hävittämiskeinoista ja siitä, olisiko toimenpiteet tarpeen sovittaa yhteen muiden jo käynnissä olevien tai suunniteltujen hävittämistoimien kanssa.

Mitä tapahtuu eläintarhoissa oleville lajeille, jotka sisältyvät EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon?

Eläintarhat voivat pitää niillä jo olevat EU:n luetteloon kuuluvat haitalliset vieraslajieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka huolehtien siitä, ettei laji pääse lisääntymään eikä karkaamaan.

Kansallinen vieraslajiluettelo ei koske eläintarhoissa pidettäviä lajien yksilöitä.

 

Yleistä muuta taustatietoa vieraslajeista

Miksi vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisy ja rajoittaminen on tärkeää?  

Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella suurimpia haasteitamme on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Elinympäristön häviämisen ja pirstoutumisen ohella haitalliset vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti merkittävin luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä. Myös Suomessa vieraslajit uhkaavat uhanalaisia lajejamme esimerkiksi lehdoissa, hiekkarannoilla, kedoilla ja harjuilla.

Haitalliset vieraslajit voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia kustannuksia joko suoraan aiheuttamalla maataloudelle satotappioita, mutta myös epäsuorasti lajin levinneisyyden kartoitus- ja toisaalta konkreettisten torjuntakustannuksien muodossa.

Miksi ei torjuta myös muita haitallisia lajeja, kuten valkoposkihanhea?

Valkoposkihanhi ei ole vieraslaji, vaan tulokaslaji, sillä se on levinnyt Suomeen luonnollisesti. Lajit, jotka eivät leviä ihmisen mukana tarkoituksella tai tahattomasti eivät kuulu vieraslajilainsäädännön piiriin.

Miten toimitaan, jos laji ei kuulu EU:n eikä kansalliseen vieraslajiluetteloon, mutta se on Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitalliseksi lajiksi?

Vieraslajisäädöksissä tarkoitettuja haitallisia vieraslajeja ovat EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon otetut lajit. Vieraslajistrategiassa haitallisiksi luokitellut vieraslajit, joita ei ainakaan toistaiseksi ole otettu kumpaankaan luetteloon, ovat siksi vieraslajisäädösten näkökulmasta tavallisia eli ei-haitallisia vieraslajeja.  Näitä tavallisia vieraslajeja koskee ainoastaan vieraslajilain 3 §, jossa säädetään kielto päästää tällainen vieraslaji leviämään ympäristöön.

Merkittävin keino torjua ja estää niiden vieraslajien leviämistä, jotka eivät sisälly kumpaankaan luetteloon, mutta jotka on kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitallisiksi, on levittää tietoa lajien aiheuttamista haitoista sekä lajien torjuntakeinoista. Ihmisiä pitää ohjeistaa kasvattamaan tällaisia lajeja niin, ettei kasvien lisääntymiskykyisiä osia pääse leviämään puutarhan tai muun kasvupaikan ulkopuolelle. Tässä kuten luettelolajienkin torjunnassa voidaan hyödyntää esimerkiksi vapaaehtoisia tiedotus- tai hävittämiskampanjoita.

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet alkuperäiseltä levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahallisesti tai tahattomasti. Miten hallitaan niiden lajien leviämistä, jotka leviävät ihmisen mukana vahingossa?

Vieraslajit voivat levitä tahattomasti ihmisen mukana eri väylien kautta, kuten kontaminoituneen kasvi- tai pakkausmateriaalin mukana, eläinten mukana, karkaamalla pihoilta, puutarhoilta tai omistajilta sekä kuljetuksessa ajoneuvojen, junien ja laivaliikenteen mukana. Myös torjumiseen on useita keinoja. Kustannustehokas tapa torjua vieraslajien tahatonta leviämistä on tiedottaa lajeista sekä niiden haitoista niin yksityisille henkilöille, kuin sellaisille toimijoille, jotka ovat tekemisissä esimerkiksi lemmikkieläinten, kasvien tai maa-aineksen kanssa. Lisäksi tiedottaminen esimerkiksi laivojen henkilöstöille sekä puutarhajätteenkäsittelylaitoksille on tarpeellista. Torjunnasta kerrotaan tarkemmin hallintasuunnitelmassa haitallisen vieraslajien torjumiseksi sekä hallintasuunnitelman täydennyksessä.

Mitä haittavaikutuksia vieraslajeilla voi olla?

Vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille. Lisäksi niillä voi olla talouteen ja ihmisten terveysteen liittyviä haitallisia vaikutuksia. Lisätietoa vieraslajien aiheuttamista haitoista löytyy Vieraslajistrategian sivuilta 23-25.

Mitä kautta vieraslajit leviävät?

Vieraslajien leviäminen toiselle maantieteellisel­le alueelle tapahtuu ihmisen tietoisella tai tahat­tomalla avustuksella. Lisääntynyt kansainväli­nen kauppa ja liikenne, erityisesti uudet liiken­nereitit merellä, maalla ja ilmassa, ovat johtaneet vieraslajien leviämisen voimistumiseen. Lisätietoa vieraslajien leviämisväylistä löytyy Vieraslajistrategian sivulta 27.

Miten vieraslajin riski arvioidaan?

Osa vieraslajeista voidaan luokitella haitallisiksi. Haitalliset vieraslajit saattavat aiheuttaa haittaa ympäristölle, taloudelle tai yhteiskunnalle. Jotta vieraslajien haitallisuutta voitaisiin selvittää ja haitan määrää arvioida, käytetään apuna niin kutsuttua riskinarviointia. Lisätietoa riskinarvioinnista löytyy Vieraslajistrategian sivulta 40.

 

MMM - Päivitetty 08/2019